tiistai 28. kesäkuuta 2016

Loppukiri jatkuu..

Taas nousi aurinko Niskalammilla uudelleen. Hommat aloitettiin aamulla klo 6.23. Tässä vaiheessa kesälomamme oli jo suunniteltu alkavaksi ja siitä syystä iltapäivällä muu miehistö saapuikin auttelmaan minua puuhailuissa. Ahterihytti saatiin tänään myös ovea ja muutamaa listaa vaille asumiskuntoon. Siitä syntyikin kova riemu Tähdelle iltapäivällä saapuneen laivaväen keskuudessa. Varsinkin seinälle puisen L-listan taakse piillottamani led-valot saivat hurraa-huutoja osakseen!

Ahterihytti listoja, patjoja ja ovea vaille valmiina.


Siihen ne riemukiljahdukset sitten loppuivatkin. Septiputket oli nimittäin miehistön vaatimuksesta kiroiltava paikoilleen, jotta vessa saataisiin käyttökuntoon. Ensimmäinen yllätys siinä hommassa oli wc:n muuttunut putkikoko. Olin nimittäin ostanut jo viikkoja sitten kalliit Vetuksen putket käsikäyttöisen pöntön mittojen mukaan, eikä sähkökäyttöiseen vaihtaessa tullut mieleenkään, että ne voisivat olla erilaiset. Onneksi wc-istuimen pakkausta kaivellessa sieltä kuitenkin löytyi adapteri, jolla tämä ongelma selvitettiin. Toinen moka oli aivan omani. Olin vain merkinnyt septisäiliön huohotusputken paksuuden muistilappuun väärin. Tulosta ei varmaan tarvitse kertoa. Sen ongelman sain hoidettua kiristämällä klemmarit aivan äärimmilleen ja tiivistämällä liitokset huolellisesti liimalla.

Uusi septintyhjennys laitettiin keskelle takakantta, jotta käyttö molemmilta puolilta alusta olisi mahdollisimman kätevää.

Septin huohotusputki.
Siinä ei luonnollisesti tietenkään ollut vielä kaikki. Illalla saunan jälkeen kummastelin pyyhe päällä pilssiveden yllättävää nousua. Se kun on helppo havaita konehuoneen kautta kulkiessa. Siltä istumalta aloin selvittämään asiaa tarkemmin ja ongelman aiheuttaja löytyikin varsin helposti. Käyttövesien ulospumppauksen suorittavan pumppukaivon elektroninen kohokytkin oli vikaantunut. Tai tarkemmin ottaen se toimi vain ajoittain. Pienen tuumailun jälkeen Bilteman valikoiman 14 euron hintainen mekaaninen kohokytkin osoittautui fiksuimmaksi ratkaisuksi tähän. Sen hankkiminen tosin aiheutti seuraavana aamuna kauppareissun Lappeenrantaan. Samalla sieltä löytyivät kuitenkin matkaan myös Etolan 7 senttiä vahvat vaahtomuovipatjat, jotka soviteltiin mattoveitsen avulla ahterihytin sänkyihin.

Sekin on mainittava, että käyttäessäni illalla ennen saunaa Wickströmiä hetkisen käynnissä havaitsin myös erään uuden probleeman. Tarkoitus oli tällä manööverillä täyttää polttoainejärjestelmän paluukiertolla kamiinan tyhjäksi päässyttä polttoainetankkia. Painovoimalla täyttäminen ei nimittäin enää onnistunut, kun säiliöiden nestepinnat olivat samassa tasossa. Samalla siinä hoituisivat myös polttoainejärjestelmän ilmaus ja koneen koekäynnistys ruiskutuspumppuoperaation jäljiltä.

WC:n oven panelointia.
Mutta niin se ongelma.. Wickströmin hyrähtäessä käyntiin 12 V lataus ei yllättäen toiminutkaan lataussäätimen irronneen maadoitusjohdon takia. Arveluni tämän ongelman aiheuttajaksi on vannasputken rasvaprässin ja sen letkun asennustöissä. Mitään muuta sellaista syytä en nimittäin keksi, joka voisi aiheuttaa suojaputkessa kulkevan johdon irtoamisen liittimestä. Se että vika löytyi, vei kuitenkin oman aikansa ja vasta seuraavana aamuna sain tämän mysteerin lopullisesti selvitettyä. Onhan se tavallaan "ihan mukavaa vaihtelua" muutenkin työlään remontin keskellä ratkoa tällaisia uusia ongelmia, mutta myönnän kyllä avoimesti, että pinna oli edellä kerrottujen asioiden parissa tuskaillessa varsin tiukalla.


Kulkuaukon vaneriset viisteet näkyvät tässä hyvin.
Seuraavaksi remonttipäiväksi työlistaan oli merkitty myös ainakin wc:n oven tekeminen, molempien takahyttien puuttuvien kolmion mallisten kattopalasien leikkaaminen, wc:n hyllyn rakentaminen, takaportaiden kiinnittäminen ja ohjausjärjestelmän ilmaaminen. Ne kaikki runnoin puoliväkisin tehdä ennen kuin vihdoinkin illalla starttasimme koneen ja lähdimme rinta rottingilla kohti Satamosaarta. Miehistön yksimielinen päätös nimittäin oli, että liikkeelle lähdetäisiin vaikka kaikki ei vielä ollutkaan täysin valmista.

Takaportaat ja wc:n ovi.
 Tästä syystä wc:n ovi saatiin lukkoineen päivineen paikalleen vasta seuraavana päivänä Satamosaaressa. Siellä valmistui myös väliaikainen valaistus vessaan. Vaikka olimme kotirannassa uhranneet parituntisen pelkästään ohjauksen ilmaamiseen niin luonnollisesti sekään ei tullut kerralla kuntoon, vaan klappi ruorissa lähenteli loppumatkasta puolentoista kierroksen luokkaa. Perille kuitenkin päästiin ja aamulla samassa laiturissa kiinnittyneenä ollut kanssaveneilijä kävi jopa toteamassa, että tulittepa illalla hiljaa, kun hän ei edes herännyt. Eli kai se ohjaus kuitenkin jotenkin totteli..

Satamosaaren ranta tarjosi myös hyvät puiteet remontin "loppusiivoukselle", jonka seurauksena messi alkoi tuntumaan kuin uudelta. Kaikille remontin aikana messin sohvalla majailleille sekalaisille tavaroille etsittiin päivän aikana laivan sopukoista uusi sijoituspaikka. Mutta luonnollista tietenkin on, että esimerkiksi kaikille remonttivälineille ei löytynyt mitään järkevää koloa, joten ne laitettiin Herra Wickströmin taakse piiloon odottelemaan myöhempää loppusijoitusta. Heti huomattiin myös se, että ahterihytin paikalla aiemmin sijainneen yleisen romuvaraston puute aiheuttaa meille uusia haasteita laivan pakkaukseen.

Vielä viimeiseksi ilmasimme ohjausjärjestelmää uudemman kerran, sillä olimme päättäneet lähteä vielä tänään ajelemaan kohti Lappeenrantaa. Matka sinne meni enemmittä kommelluksitta ja kauppa-asiatkin ehdittiin juuri ja juuri suorittamaan. Keskustelimme siirtymän aikana myös siitä, olisimmeko jo huomenna hyppäämässä Saimaan kanavaan ja siirtymässä muutamaksi viikoksi meren aalloille? Luvatut tuuliset ja sateiset säät hiukan epäilyttivät osaa miehistöä ja niinpä emme oikein päässeet asiassa selkeään lopputulokseen. Viimeinen niitti tähän arkkuun pistettiin kuitenkin pian Lappeenrannassa..

Vesisäiliön koeponnistus.

Ajoin kauppareissun ajaksi Tähden laituriin vierasvenesataman vesipisteen kohdalle, sillä ajattelin huuhdella ja "koeponnistaa" uuden vesisäiliömme. Mitään koekäyttöä ei nimittäin sille oltu vielä aiemmin ehditty tehdä. Niinpä puhdistin säiliön kaikista roskista ja pyyhin sen räteillä. Sen jälkeen letku reiästä sisään ja vettä perään. Noin kymmensenttisen olin vettä pohjalle laskenut ja seinät vesisuihkulla huuhdellut ennen kuin käänsin hanan kiinni. Tämän jälkeen kipusin kannen alle ja aukaisin takaportaiden juuressa olevan pilssin tarkistusluukun. Kauaa ei tarvinnut siinä odotella, kun näin pienen vesinoron saapuvan perästäpäin. Taivuttelin itseni tämän jälkeen ohjaussylinterin ja septisäiliön väliseen ahtaaseen rakoon kurkistaakseni niiden taakse. Sieltä näin kuinka vesisäiliömme vanhan vesiyhteen reiästä lorotteli iloisesti vettä. Ajatus siitä, että täyttäisimme vesitankin ja siirtyisimme merelle oli näin ollen tällä erää eliminoitu. Kaksi huolella laitettua epoksikerrosta ja kaksi epoksimaalikertosta eivät siis olleet yhdessäkään vielä riittäneet tukkimaan kaikkia reikiä säiliön pohjasta. Tästä syystä epoksointia olisi siis jatkettava ennen säiliön käyttöä.

m/s Tähti Perinnelaivatelakalla. Taustalla s/s Salama.

Turhapa näitä pieniä takaiskuja on enempää murehtia. Tästä syystä kauppakomppanian saavuttua takaisin alukselle pyöräytimme kokan iloisesti kohti Kanavansuun Perinnelaivatelakkaa, josta olin kysynyt meille yöpaikan parhaasta mahdollisesta ympäristöstä. Puhelu telakkamestarille oli nimittäin paljastanut, että legendaarinen s/s Salama olisi juuri telakoituna Perinnelaivatelakan varvilla. Vuonna 1874 Viipurin konepajalla Savonlinnan Höyrylaiva Osakeyhtiölle valmistunut höyrykuunari on ollut jo pari vuotta remontoitavana Lappeenrannassa, joten vierailu sillä ei ole aiemmin onnistunutkaan. Nyt ajattelin kuitenkin yrittää tarttua telakalla jotakuta asianosaista hihasta ja päästä tutustumaan alukseen.




Epätietoisille kerrottakoon, että kyseessä on pääasiassa Joensuu-Savonlinna-Lappeenranta-Viipuri-Pietari reitille hankittu rahti- ja matkustaja-alus, joka upposi 74 vuodeksi matkustajalaiva Ilmarin ajettua sen kylkeen Puumalan Parkonsaaren luona vuonna 1898. Vasta vuonna 1971 uuden nosturikaluston valmistuttua Enso-Gutzeit Osakeyhtiö nosti sen takaisin meidän kuolevaisten ihmeteltäväksi. Siitä asti Salama on ollut museolaivana, jonka nykyinen sijoituspaikka on Savonlinnan maakuntamuseossa Riihisaaressa. Sinne Salama nytkin siirtyy tämän pikaisen pohjan ehostuksen päätteeksi. Ymmärsin myös kunnostajien kertomasta, että enemmän ensiavulta tämäkin telakointi heistä tuntui. Mukava olisi kuulema käydä pohja läpi kunnolla ja korjata alusta näiltäkin osin sillä tavalla, ettei seuraavaa telakointia tarvitsisi aivan heti uudelleen tehdä. Rahat ovat kuitenkin aluksen omistajilla tiukassa, aivan kuten kaikkialla muuallakin tällä hetkellä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/S/S_Salama_(höyrykuunari)

Uusittua kansilankutusta ja hieno skailetti.


Hyttikäytävä.

39 hv:n höyrykone.

Kattila.


Ilmarin törmäyksen aiheuttama jälki Salaman lastiruuman oikealla laidalla. Reikä on levytetty ulkoapäin umpeen, mutta jätetty sisälle näkyviin.

Salamaan siis päästiin tutustumaan. Laituriparlamenttiakin pidettiin juttusille tulleiden tuttujen ja tuntemattomian kanssa. Oikein mukavaksi muodostuikin tämä vajaan vuorokauden kestänyt pysähdyksemme Perinnelaivatelakalla. Uuden vierailukohteen saimme myös tällä visiitillä. Navakan pohjoisen ja luoteisen tuulen takia meille suositeltiin nimittäin retkikohteeksi Marjo nimistä saarta Päihäniemen pohjoispuolella. Ajoreitin sinne piirsin tuohon karttaan, jos joskus haluatte paikalla vierailla. Saari on ilmeisesti yksityinen sillä rannassa oleessa kyltissä toivotettiin kyllä tervetulleeksi, mutta tulenkäyttö valmiiksi tehdyssä tulisijassa sanottiin olevan sallittua vain maanomistajan luvalla. Joka tapauksessa matka saareen ja yö siellä menivät leppoisasti. Luoteistuulen aiheuttamat laineet eivät suojaisen lahden pohjukkaan yltäneet.

Rauhallinen Marjo, jossa kannattaa vierailla.


Marjon rauha taisi vähän järkkyä, kun leikkasin takakannella pleksistä suojia wc:n paneloinnille.
Suojat paikoillaan.

Uusi päivä, joka oli pääosin aurinkoinen (lämpötila n. 13 astetta) tarjosi kumiveneajelun, rannassa puuhailujen ja pienten remonttihommien väliin pieniä tihkusadekuuroja. Pitkälle iltapäivään asti viihdyimme Marjossa kukin omia askareitamme puuhaillen.


Illalla noin klo 18 aikaan jatkosuunnitelma oli kuitenkin selvinnyt, sillä ajattelimme nyt vihdoinkin lähteä selättämään Hietasaaren, joka viime syksynä jäi käymättä pimeyden, sumun ja tihkusateen takia löytymättömän pikkureimarin takia. Tiesin sellaisen olevan merkitsemässä turvallista reittiä saaren laituriin, mutta hakuvalolla sitä ei vain niissä olosuhteissa löytynyt. Nyt se kuitenkin havaittiin helposti ja vajaan parin tunnin siirtymän jälkeen olimmekin jo rannassa pelaamassa matruusien kanssa sählyä. Laiturin toiseen päähän pysäköineet saaren vakiokävijän oloiset kanssaveneilijät olivat jo saapuessamme sellaisessa maistissa, ettei heidän saunakutsua oikein voinut ottaa vakavasti. Tästä syystä lämmitimmekin vielä illan päälle Tähden oman saunan ja pesimme päivän pölyt pois.


Hietasaari.


Seuraavana aamupäivänä miehistön nuorimmat suorittivat kesän ensimmäisen uintireissun. Laivan kasöörin kastautumisesta palkinnoksi lupaamaa muutaman euron karkkirahaa, ei nimittäin kukaan pystynyt pelkällä olankohautuksella sivuuttamaan. Kolmetoista asteisessa vedessä pulikointi vaati tosin jälkiruuaksi pitkän lämpimän suihkun Tähden saunassa, mutta talviturkki tuli kuitenkin näin heitettyä. Tämän manööverin jälkeen köydet irroitettiin ja navigoimme itsemme takaisin pohjoiseen kohti Puumalaa vievälle väylälle. Kaupassakäynti ja tankkaus olivat motiivimme mennä taas kerran käymään siellä.

Perässämme tankkaamaan saapumassa ollut venekunta, joka ohitti meidät aivan viime metreillä Tähden kyljen ja laiturin välistä. Tämän lisäksi kuljettaja yritti vielä kiinnittyä aivan laiturin päähän estäen näin meitä kokonaan tulemasta laituriin, vaikka olimme enää noin 10 metrin päässä. Tilanne hoidettiin soittamalla Tähden torvea.

Viivyimme satamassa vain muutaman tunnin. Edellä mainitut tehtävät suoritettiin ja takakannelle jätesäkkiin kertyneet roskat vietiin sataman jätekatokseen. Tarjosin rannassa istuneille kylänmiehille myös hiukan katseltavaa pyöräyttämällä Tähden väkisin ympäri ahtaassa satama-altaassa. Pohjoisen ja luoteen suunnalta puhaltanut tuuli kirjoitti sääasemamme näyttöruudulle hetkellisesti jopa 10 m/s lukemia ja samaan aikaan Puumalansalmessa luoteeseen suuntautuva virta painoi alusta vastakkaiseen suuntaan. Näistä olosuhteista huolimatta ajattelin kokeilla kääntyisikö alus oikean kautta ympäri reilun parinkymmenen metrin levyisessä altaassa. 


Tähti Liehtalanniemen laiturissa.

Heti, kun olin saanut perälle riittävästi tilaa niin ruori yli oikealle ja reilusti kierroksia koneeseen.
Tuuli tarttui heti sivuttain päästyämme ajohyttiin vastustaen kiusallisesti kääntymistä. Ei mennyt kerralla. No seuraavaksi pakkia ja roimasti kierroksia. Kulkusuunta kyllä vaihtui, mutta nyt koko alus liikkui tuulen painamana sivuttain. Tämmöisissä nopeissa manöövereissä Tähden hidasta ja raskaahkoa ohjausta ei ehdi millään veivaamaan eri asentoon, joten peruutuksen tarkoituksena oli enemmän potkurivoimalla kääntää perää vasemmalle, sillä peräsinhän oli edelleen oikealla. Peruutin niin pitkälle, kuin ahterissa roikkuvan kumiveneen takia uskalsin ja sitten taas vaihde eteen ja kaasua. No nyt kääntyi, mutta vieläkin jäi hiukan vajaaksi. Vielä kerran toistin manööverit, mutta sittenkin oli aivan käännöksen loppumetreillä turvauduttava keulapotkuriin. Vasen kylki olisi muuten todennäköisesti hipaissut veneiden kiinnitysaisoihin ja luonnollisesti se ei ollut toivottavaa. Moikatessani satama-altaasta ulos ajaessani huoltoaseman terassilla istuvia setiä katseet väistivät sen verran nopeasti muualle, että otaksun heidän seuranneen operaatiotani suurella mielenkiinnolla.


Liehtalanniemen museotila oli vielä kiinni. Pihamaalla kiertelemällä sai kuitenkin käsityksen siitä minkälaisissa olosuhteissa ennen on elelty.

Puumalasta käänsimme kurssin takaisin Imatraa kohden. Yhden yön ajattelimme vielä välillä nukkua ja tutkimmekin karttaa tämän johdosta tarkkaavaisesti. Mukavan oloinen Rokansaari, jossa emme vieläkään ole vierailleet tuntui jotenkin olevan reittimme sivussa, joten päätimme ensimmäiseksi vilkaista Kotkatsaaren laiturin. Jo parisataa metriä ennen rantaa kiikareita silmillään pitelevä miehistö ilmoitti paikan olevan vääränlainen. Ilmeisesti se, että rannassa ei juoksennellut muita leikki-ikäisiä ja viimeistään se, että puiden raoista näkyi läheisellä maantiellä kulkenut auto, olivat vaikuttamassa päätöksentekoon. Teimme siis U-käännöksen ja suuntasimme seuraavaan kohteeseen. Se oli lähellä Hätinvirran lossia sijaitseva museotila Liehtalanniemi.



Merkitty reitti johti siellä aivan juuri uusitun laiturin päähän. Taisi olla remontti jopa niin uusi, että edes kiinnityslenkkejä tai pollareita ei siihen oltu ehditty vielä laittaa. Paikka vaikutti kuitenkin kaikinpuolin mukavalta ja niemen etelänpuoleinen laituri tarjosi myös suojaa edelleenkin pohjoisen suunnalta puhaltavan tuulen keinutukselta, joten päätös sinne jäämisestä oli lopulta yksimielinen. Minkäänlaista tulipaikkaa emme rannasta löytäneet eikä pihapiirissä olevaa kotaa saanut tilan aukioloaikojen ulkopuolella käyttää. Niinpä virittelimme muurikkapannun laiturille ja valmistimme siinä miehistölle maittavan iltapalan. Ruoka nautittiin rantakalliolla samalla auringonlaskua ihastellen. Ja voin kyllä rehellisesti myöntää, että juuri sillä hetkellä tuntui kaikki remontin parissa tapahtunut puurtaminen tarkoituksenmukaiselta. Ei harmittanut vastukset, väsymykset, rahanmenot eikä mitkään muutkaan haasteet suoraan sanottuna tippaakaan. Siinä samalla pohdin myös minulle laivurikollegojen taholta muutamaa päivää aiemmin esitettyä kysymystä siitä, kiinnostaisiko minua tehdä laivaremontteja myös muille? Ja päädyin vastaukseen, että miksipäs ei. Jos hommat vain saisi tehdä omalla aikataululla ja hyvin, niin tuskin voisin haasteesta kieltäytyäkään. Mutta palataanpas taas reissuumme..

Liimasin luukun paneloinnin uretaanilla eristeeseen.
Olin ajatellut tuulen laantuvan yön aikana, mutta näin ei käynyt. Koko yön pieni laine heilutteli meitä ja kolisutti vasten laituria. Se ei kuitenkaan unta haitannut ja aamulla havahduinkin virkeänä herätyskellon pirinään tarkoituksena laittaa Tähti kulkukannalle ennen muiden heräämistä. Hiljaa keittelin aamukahvit messissä ja sen jälkeen lähdettiin liikkeelle. Hätinvirta ohitettiin muutaman minuutin päästä ja pian oltiinkin jo Kutveleen avokanavalla.

Mitään ihmeempää ei reitin varrella tapahtunut. Ainoa syvemmän muistijäljen aiheuttanut asia oli edellämme kulkenut toinen vanhan oloinen laiva. Välimatkasta johtuen aluksen nimeä ei saatu kiikareillakaan selville, mutta sen väylien ulkopuolella tapahtunut liikkuminen sai minut mielessäni nimeämään sen termillä "Joku paikallinen laiva". Tuollaiset ajoaikoja varmasti lyhentävät, mutta yleisien väylien ulkopuolella kulkevat reitit, ja vielä matkanopeudella liikkuen, edellyttävät nimittäin varsin hyvää paikallistuntemusta. Tietotaitoonsa luottaen alus kiiruhti kaikkien matalampienkin paikkojenkin yli tippaakaan hidastelematta. Tottakai minäkin intouduin seuraamaan sen jalanjälkiä ja nyt Kutveleelta aina Mietinsaaren pohjoispuoliseen Honkkovirtaan asti löytyy karttaplotteristamme uusi reitti. Plotteri oli muuten pakko laittaa päälle, jotta omaa sijaintia pystyi seuraamaan reaaliajassa. Sen näytöltä huomasin Paikallisen laivan ylittävän rohkeasti erään kivenkin, jota tosin ei oltu merkitty paperikarttaan kuin matalikkona. Lopulta pikkuhiljaa saavuttamamme alus hävisi nimeään paljastamatta Vahvasalon saaren sopukoihin.

Luukkua auki pitävälle tangolle piti tehdä paneleiden taakse tilaa liikkua.

Saavuimme kotisatamaan hyvissä ajoin puolenpäivän jälkeen. Muu miehistö vaihtoi siinä alleen kumipyörät ja lähti taivaltamaan kohti etelä-Suomea. Minun kohtalokseni näissä arpajaisissa koitui remontin viimeistelyhommien suorittaminen. Ensitöikseni sukelsin otsalampulla varustautuneena vyötäisiäni myöten tutkimaan vesisäiliön pohjaa. Pienen etsiskelyn jälkeen luulin päässeeni jyvälle, mistä vesivuoto mahdollisesti tapahtui. Sen jälkeen sekoittelin kupissa uudet epoksimassat, jotka vahvennin talkilla lähes valumattomiksi ja vedin koko pohjaan pensselillä todella paksun epoksikerroksen painaen massaa myös huolella tuohon löytämääni pikkurillinpään kokoiseen reikään. Se oli löytynyt kohdasta, joka ei näkynyt ollenkaan luukusta katsottuna, vaan ahtaaseen säiliöön piti todellakin mennä melkein puoliksi sisälle, jotta reikä alkoi näkymään.

Kapin ikkunan ympärille tulevien paneleiden muotoilua.

Ja liimausta.

Tässä hommassa ei kauaa nokka tuhissut. Seuraava työvaihe sen sijaan vei minulta koko loppupäivän. Kyseessä oli nimittäin takahyttien uloskäyntinä toimivan kapin sisäverhoilun tekeminen. Sunnuntaista johtuen en saanut haettua kesken loppunutta petsilakkaa lisää kaupasta, joten jouduin tekemään tämän homman käsittelemättömällä paneelilla. Se tarkoittaisi pirunmoista hinkaamista jälkikäteen, jotta kaikki paneelien raot saataisiin varmasti petsattua. Hommissa oli kuitenkin päästävä eteenpäin, joten ei auttanut jäädä harmittelemaan tätä asiaa. Illalla nukkumaan mennessä sain ilokseni todeta saaneeni kapin luukkuineen päivineen yhtä seinää vaille kokonaan paneloitua. Aamupalan jälkeen jatkoinkin sen sitten loppuun ja ryntäsin paikalliseen K-Rautaan ostamaan petsilakkaa ja muita tarpeita.

Paikallisen veneenrakentajan Saunavene, jota kävin viereisessä venesatamassa ihastelemassa. Lämpimien löylyjen lisäksi tarjolla on myös lämmin suihku.

Seuraavana täytyi muokata vanerista väliaikaisten tilalle lopulliset kolmionmalliset palaset ahterihytin ja wc:n katon viisteisiin, joiden tarkoituksena on helpottaa kulkua takaportaissa. Näiden suunnitteluun ja leikkaamiseen Multi Toolilla menikin oikein mukavasti aikaa. Myös viimeistelyyn käytettyjen listojen sahaamiseen sai tuhraantumaan aikaa roppa kaupalla. Kun nämä työvaiheet olivat vihdoin viimein takanapäin irroitin uudelleen takaportaat, joiden askelmat eivät luonnollisestikaan olleet sattuneet kerralla oikeaan kulmaan. Ylin porras oli myös osoittautunut lyhyellä reissullamme liian pieneksi kanneltapäin sisälle tultaessa. Miehistö oli lisäksi vielä jättänyt palautelaatikkoon postia kahvan puuttumisesta. Nämä parannukset tein seuraavaan päivään mennessä, jolloin kiinnitin portaat uudelleen pintakäsiteltyinä takaisin paikoilleen. Portaiden askelmiin oli hankittu myös jo kulmalistatkin, mutta ne osoitautuivat kuitenkin liian massiivisiksi, joten siihen asiaan täytyy vielä palata myöhemmin uudelleen.


Loputonta näpräämistä. Takakapin vanereiden päät jäivät liian lyhyeksi. Tilannetta korjaamaan tein tuollaiset paikkapalat.

Vaikka tässä vaiheessa seuraavana päivänä jatkuvat ansiotyöt alkoivat pyörimään jo mielessä, oli muutama homma vielä tekemättä. WC:n käyttönapin kiinnitys hoitui varsin näppärästi, kun olin miettinyt mukavuuslaitoksessa istuessani paikan huolellisesti etukäteen. Vessan oven petsaus tapahtui yhdessä hujauksessa. Painolastien pieni muokkausoperaatio perästä keulaan ja oikelle kyljelle hoitui myös rutiinilla. Mutta laiturin, rannan ja sieltä käyttööni saaman varaston loppusiivous ja auton sekä peräkärryn pakkaus olivat sen sijaan mitä massiivisin operaatio. Viisi tuntia tahkosin tätä työvaihetta ennen kuin starttasin karavaanin lopulta kohti kotia. Nyt olisi kuitenkin pari päivää aikaa levätä töissä ennen suunnistamista kohti uusia Tähtiseikkailuita..

Portaiden ylin askelma suurennettuna ja kahvalla varustettuna.

Melkein valmis..

Joitakin lukuja remontista:

-Työtunteja noin 450h
-Tein hommaa eri mittaisissa pätkissä noin 35 päivänä.
-Eristyksen (ruisku-uretaani takahytteihin ja konehuoneen seinään sekä etukajuutan valu-uretaani) hinta noin 2000€.
-Paneleelia meni noin 550 metriä. Koko ostamani 800 metrin hinta oli 930€.
-Sähköinen WC-istuin ja putket 750€.
-Lisäksi muita tarvikkeita. Ruuveja, nauloja, vaneria, maalia, petsilakkaa, kulmahiomakone, pistosaha, sähköjohtoa, led-valoja, letkua, putkitarvikkeita ja putkea yms. ???€
-Painolastia lisäsin poisleikkaamieni rautojen tilalle 225kg.
-Autoilua ainakin 3500 kilometriä.
-Paljon ruokaa ja tietenkin pari laatikkoa olutta.
-Sadattelua +10000 kertaa!

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Loppukiri

Muutaman turkkipeltien kannatusraudan olin vielä viime periodin päätteksi leikannut pois ahterihytin lattialevyjen tieltä. Tällä olin saanut hytin koko 0,5 neliöisen lattiapinnan tasaiseksi. Pääsinkin tämän johdosta heti Niskalammille taas "kotiuduttuani" tutustumaan lattiavanerin leikkaamisen saloihin. Mittasin, sahasin, sovitin, ähelsin ja luonnollisesti kiroilin yhden ainoan levynpalasen kanssa monta tuntia. Se ei vain kertakaikkiaan näyttänyt haluavan mennä paikoilleen. Lattiavanerin ja kyljen paneloinnin sauman yhteen sovittaminen alla olevien kannatinrautojen ja niitä osittain peittävän uretaanin päälle tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan.

Vanerin lopulta asetuttua iltapäivällä paikoilleen petsasin rannalla paneeleita taas lisää, sillä niitä tarvittaisiin edellisessä jutussa mainitsemani hyttien välilaipion panelointiin. Samalla tuli tuuletettua myös hiukan pääkoppaa edellisen työvaiheen rasituksista.

Kotoa löytynyt vesivaneri, joka on joskus toiminut ovena jossakin kaapissa.

Ahterihytin lattialevy valmistumassa.
Ja lopulta paikoillaan.

Niskalammilla poikkesi myös tämän päivän aikana Joutsenon Dieselasennuksen Vanha Herra Pasanen, joka nykyisestä veneettömyydestään huolimatta vaikuttaa ikuiselta venemieheltä. Hänen missionaan oli Wickströmin ruiskutuspumpun viime kesän loppupuolella alkaneen kroonisen öljyvuodon eliminoiminen. Minulla oli tarkoitus viedä pumppu Heille tutkittavaksi, mutta niin vain veri veti Herra Pasasen rantaan. Pitkän pätkän tuumimme asiaa puhuen samalla kaikesta muustakin. Elämänkokemusta ja ajatuksia jaettiin puolin ja toisin miehekkäästi Wickströmiin konehuoneessa nojaillen. No ehkä minä taisin olla enemmän kuuntelupuolella..



Kuten edellisessä tarinassa kerroin, porasin tällaisia valumareikiä pilssivedelle messin lattian alaisiin laipioihin.
Seuraavana päivänä vedin peräpiikissä olevan vesisäiliön letkun pohjakaivon seutuville ja kierrättelin ohjauksen hydrauliikkaletkut pilssin kautta takaisin sylinterin luokse. Sitten nostin edellisenä iltana maalaamani painolastikanget paikoilleen takahyttien lattioiden alle. Painolastin maalauksesta on pakko sanoa, että ajatuksenani ei todellakaan ollut käyttää aikaani sellaiseen, mutta kun kuulin partiolaisten tekevän todennäköisesti niin.. Niin en vain pystynyt jäämään huonommaksi tässä asiassa. Heh!

Betonin ja kylkipellin raja.



Maalasin myös painolastibetonin ja kylkipellin rajan reilulla maalikerroksella, jotta siitä tulisi mahdollisimman tiivis. Vielä iltapuhteella irroittelin ruiskutuspumpun, jonka olimme työryhmän kanssa päättäneet viedä seuraavaksi aamuksi pajalle. Mitään selkeätä paikkaa öljyvuodolle ei siis ollut etsinnöistä huolimatta löytynyt, mutta muutamia veikkauksia oli jo kuitenkin olemassa. Dieselhuollon leikkauspöydällä ongelman toivottiin joka tapauksessa lopulta löytyvän.

Vesisäiliön letku valmiina pohjakaivon luona.

Kaikenlaista letkua, putkea ja johtoa alkoi kertymään hyttien lattioiden alle.

Seuraava aamu alkoi taas kauppareissulla Lappeenrannan Puuiloon ja Motonettiin. Näitä reissuja on tiliotteesta päätellen tullut tehtyä jo useampia. Tarvikkeita on kuitenkin hankittava, joten ummistin taas kerran silmäni ostoksia maksaessani. Työmaalla hommat jatkuivat kaasupullosäiliön kannen tekemisellä. Sen olin päättänyt hitsata kokoon ylimääräiseksi jääneiden turkkipeltien palasista.

Tätä hommaa tehdessäni sadattelujeni saattelemana paikalle saapui naapurialuksen kippari. Hikikarpalot otsalla helmeillen pyysin häntä kokeilemaan hitsaamista Tähden mukana meidän omistukseen siirtyneellä halvalla hitsausinvertterillä. Minusta kun tuntui, että se aina muutaman sekunnin välein pätkäisisi kokonaan virran syötön. Ensimmäisen sauman poltettuaan Kippari kuului hitsausmaskin takaa sanovan "odotapas niin minä haen sinulle toimivan koneen, jotta pääset asiassa eteenpäin". Sain näin vapautuksen siitä harmituksesta, kun olin jo pitänyt itseäni aivan toivottomana hitsarina. Puikon oikeaa kokoa ja virtamäärää hakemalla saumaa ei vain millään tuntunut syntyvän. Vielä kaasusäiliötä kasatessa laite oli toiminut jollakin lailla, mutta nyt saumaa alkoi syntyä vasta uuden aparaatin ilmestyttyä työmaalle. Tämän jälkeen luukku valmistui ja kiinnittyi Tähden takakanteen sellaisella vimmalla, että laiturilta kuulin jopa jonkun paikalle sattuneen asiantuntevan kylänmiehen tokaisevan "siellähän tuntuu puikko palavan". Hymynkare suupielessä kiitin kohteliaasti kannustuksesta. Kannen vihdoin valmistuttua pohjamaalasin vielä samalla tohinalla sen sekä kaasupullosäiliön sisäpuolen.



Ahterihytin punkkien kannakkeiden tekeminen odotteli minua tämän työvaiheen jälkeen. Niiden valmistuttua laitoin puolestani ympäri messin lattiaa remontin edetessä seilaneen jääkaapin takaisin omaan kooloonsa. Ahterihytistä poisottamani vannasputken rasvaprässin maalasin myös kiiltävällä mustalla maalilla edustavaksi, sillä olin ajatellut sijoittaa sen paraatipaikalle konehuoneeseen.



Jossakin vaiheessa näin myös myynnissä olevan Otto-laivan koeajolla.
Seuraava remonttipäivä toi tullessaan kaasuasennuksen viimeistelyn. Imatran Kodinkonehuollon mukava kaveri kävi tekemässä liitokset itse asentamani kaasuputken päihin. Putkisto koeponnistettiin ja tarvittavat asiapaperit vaihdettiin ja niin oli sekin kohta valmis.

Sissi-laivalta sain "lainaksi" muutaman desin vihreätä kansimaalia, jonka sivelin kaasupullosäiliön kannen ja muidenkin takatäkin paikkakohtien pintaan. Sissin varastoista minun varastoihin siirrettiin samalla myös hieno puulaatikollinen uusia käyttämättömiä Wickströmin varaosia. Kannentiivisteitä, venttiileitä, venttiilijousia, venttiilinnostimia ja vaikka mitä. Ne ovat luultavasti - ainakin kannentiivisteet - meidän koneeseemme (100-130 hv) sopimattomia. Sississä on nimittäin tietämykseni mukaan ollut pienempi 70-80 hevosvoiman mylly, jota muuten Dieselasennuksen Pasanenkin kertoi joskus vuosia takaperin käyneensä ehostamassa. Kirjoittelen näistä aarteista myöhemmin lisää kuvien kera. Mutta joka tapauksessa tiedoksi jo tässä vaiheessa, että jos joku tällaisia alkuperäisvaraosia tarvitsee niin ei muuta kuin viestiä tulemaan. Täältä niitä nyt löytyy.

Seinä valmistumassa ahterihytin ja wc:n välille.



Takahyttien väliseinien ja oviaukkojen tekeminen alkoi pikkuhiljaa olla ajankohtainen työvaihe. Olin miettinyt asiaa moneen kertaan. Pyöritellyt ja käännellyt vaihtoehtoja päässäni, mutta silti tuntui, että portaiden ja kahden oven sovittaminen samalle puolen neliön alueelle on vain yksinkertaisesti mahdoton urakka. Aina tuntui tila jossakin suunnassa loppuvan kesken. Tämän ongelman ratkaisuun käytin lopulta jo useampaan kertaan ainoaksi asiaa eteenpäin vieväksi toimenpiteeksi muodostunutta menetelmää. Nimittäin mopon ajamista rohkeasti rotkoon. Katsotaan sitten tapahtuneen jälkeen miten korjataan ja muutetaan.. Leikkasin siis 12mm:n havuvanerista seinäpalaset ja aloin sovittamaan. Ja niin siinä vain kävi, että lopulta useamman tunnin puurtamisen jälkeen yhden aikoihin yöllä väliseinärungot olivat pystyssä ja paikoillaan.

Seuraava päivä toi tullessaan katsastuksen, josta suoriuduttiin edellisetn vuosien tuomalla rutiinilla joutuisasti. Sitä ennen aamulla ehdin myös vetämään pilssiin takahyttien eristetyt lämmitysputket. Niitä en kuitenkaan ehtinyt vielä kytkemään ja patteritkin on vielä hankkimatta, mutta jospa kesäajan pärjailisimme näin. Pohjakaivon yhteyteen näpräilin myös iltapäivän kuluessa venttiilit käyttöveden tulolähteen valintaa varten. WC ottaa edelleenkin vetensä koko ajan järvestä tai merestä, mutta suihku/tiskialtaan veden saa halutessaan nyt myös säiliöstä.


Kaikki messin neljä lattialuukkua olivat näitä operaatioita varten auki ja niin päätin samalla laittaa myös vannasputken rasvaletkun paikoilleen. Rasvaprässin uusi paikka löytyi myös konehuoneesta helposti. Vaihteiston ja moottorin liitoskohdassa sattui nimittäin juuri sopivasti olemaan muutama sopiva kiinnityskorvakko vapaana.

Hytin yläosan eristys retkipatjalla jonka kiinnitin peltiin Bison Tix-liimalla.

Wc:n kattovaneri (4mm koivu) ja uudet takaportaat.


Ruiskutuspumppu palasi myös reissultaan takaisin omalle paikalleen Wickströmin kylkeen. Jonkinlainen vuotopaikka oli löytynyt sen sivussa sijaitsevan siirtopumpun laipasta. Myös yksi ruiskutuspumpun neljästä kiinnityspultin reiästä varustettiin uudella millikierteisellä sisäkierteellä. Alkuperäiset tuumakoon kierteet olivat siellä päässeet varsin huonoon kuntoon, vaikkei pultti vielä ollutkaan kokonaan korkannut. WC-pöntön, jonka olin pitkän suunnittelun päätteeksi kuitenkin päättyänyt vaihtaa sähköiseksi hain myös päivän aikana matkahuollosta. Vessa sai myös katon koivuvanerista, jonka taivuttelin paikoilleen suojaamaan retkipatjalle tehtyä ohutta eristystä.

Kauppojen aukioloaikojen ulkopuolella tapahtuvat työvaiheet aiheuttavat joskus ylimääräisiä haasteita. Tässä on menossa messin ja takahytin välisen laipion paneloinnin kiinnitykseen tarvittavien naulojen lyhennys.

Vielä piti muokata myös rakenteita, jotta paneeleille saatiin tarpeeksi tilaa.

Tässä pari esimerkkiä siitä, kun hommat ei väsyneenä mene putkeen. Väärin leikattuja puunkappaleita. Ja sama virhe vielä pariin kertaan!!!
Ja taas alkoi uusi päivä. Näpertelin heti aamutuimaan viimeiset välilaipion paneloinnit loppuun. Sitten siirryin takaportaiden taustan paneloinnin kautta tekemään vessan lattiaa. Vanerista sahailin sinne sopivat kappaleet, jotka pinnoitin epoksikerroksella helppoa puhtaanapitoa ajatellen. Tein myös pienet laidat tähän lattiakaukaloon, jos joskus tarpeet sattuisivat lipsahtamaan pois pöntöstä. Tässä hommassa kimmokkeena toimi edellisen veneen kokemukset, jossa tulvinut pönttö valutti juuri lakattujen mahonkivanereiden rakoihin ikuisen hajuhaitan. Se ei nimittäin poistunut vessasta ennen seuraavana talvena uudelleen tehtyä hiontaa ja lakkausta. Siinähän se oli työpäivä taas tuhraantunut. Illan päätteeksi jatkoin kuitenkin vielä hetkisen ovenpielien tekoa eteenpäin.




Vessan lattian matalareunainen allas.


Tässä koko lattia valmiina odottamassa pöntön kiinnitystä.

Ahterihytin listoitusta, wc:n lattian maalausta ja keulakajuutan uretaanivalumien pois rapsuttamista sisältyi puolestaan seuraavaan päivään. Keulakajuutassa myös uretaanin ruiskutusreiät oli porattava auki ja tapitettava sekä sen jälkeen tapit värjättävä petsilakalla. Ja hyvä tuli. Voisi melkein sanoa, että kajuutta on nyt vielä aiempaakin tunnelmallisempi seinän pienen tummenemisen ansiosta.




Tässä vaiheessa vihellän luppukirin tylysti poikki ja sanon, että JATKUU SEURAAVASSA JAKSOSSA!