perjantai 19. helmikuuta 2016

Jäänmurtajat



Laitoin tuohon alkuun aihetta sivuten jollakin viime syksyisellä laivanbongausreissulla Katajanokalta ottamani hauskan kuvan. Tämän lyhyen jutun tarkoituksena ei kuitenkaan ole näiden kuvien esitteleminen vaan muutaman jäänmurtajia käsittelevän videon mainostaminen. Tuttavien antamien vihjeiden pohjalta löysin nimittäin alkuviikosta Ylen Elävästä Arkistosta Jäänmurtaja Sisua käsittelevän vuonna 1977 julkaistun dokumentin. Aluksen teknisiä tietoja sekä sen Perämerellä tapahtuvaa toimintaa kyseinen raina kuvaa hyvin verkkaiseen sävyyn. Voisi ehkä jopa sanoa, että "kaurismäkeläisittäin". Uuno Klamin musiikki vielä entisestään lisää tunnelman eteerisyyttä. Kannattaa myös huomioida sivuston alalaidasta löytyvä Jäänsärkijä Tarmosta kertova Päiväkirja jäänsärkijältä -dokumentti.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/03/08/talvisen-itameren-tyojuhdat

Yläpuolinen linkki ei sen toimivuutta tarkistaessani jostakin syystä suostunut aina aukeamaan, mutta onneksi samainen raina on muutaman viikon ajan katsottavissa myös Yle Areenassa.

http://areena.yle.fi/1-3074109


Dokumentin katsottuani vastaan tuli J/M Sisua edeltäneen saman nimisen, mutta jo vuonna 1939 valmistuneen aluksen rakennusvaiheista kertova ohjelma. Se löytyy seuraavan linkin takaa. Tämän aluksen moninaisiin vaiheisiin kannattaa tutustua myös wikipedian avustuksella. Toimihan Sisu sota-aikaan myös pienen viisi aluksisen sukellusvenelaivastomme emälaivana.

http://areena.yle.fi/1-3074068


Pari päivää edellisten löytöjen jälkeen työmatkalla ollessani kaivelin vielä lisää materiaalia jäänmurtajia koskien. Tässä vielä listattuna linkkejä niistä mielenkiintoisimpiin.

Jäänmurtaja Jääkarhu (1926)

Jäänmurtaja Sampo (1961)

Jäänmurtaja Voima (2015)

Jäänmurtaja Tenho (1946)

Jäänmurtaja Tarmo (2008)


perjantai 12. helmikuuta 2016

Wickström DE-moottorin ohjekirja

Vihdoinkin sain käsiini ainoan tiedossani olevan Wickström DE-moottorin käyttöohjekirjan. Omakseni en tätä m/s Aku -laivan mukana yli puoli vuosisataa seilannutta ja muun muassa Oy Wilh. Schauman Ab Metsäosaston leimalla varustettua opusta luonnollisesti tietenkään saanut, mutta aluksen ystävällisten omistajien suostumuksesta sain kuitenkin kuvata sen sivut itselleni. Vuosien saatossa useaan otteeseen kostuneen ja juuri sopivasti konehuoneen tuoksuisen ohjekirjan sivuja ei kuitenkaan oikein kunnolla uskaltanut leväyttää auki. Kameran salaman käyttökään ei heijastusten takia käynyt päinsä, joten ottamani kuvat ovat - sanotaanko vaikka niin, että - varsin elämää nähneen näköisiä. Mikä tärkeintä, asia kuitenkin käy niistä enemmän kuin hyvin selville ja jotenkin tuntuu, että tunnelma välittyy lukijalle nimenomaan näiden kuvausteknisten ongelmien takia jopa hitusen uskottavammin.

Huomattakoon vielä myös, että tämä kirjanen käsittelee vain sivulla kolme mainittuja moottorimalleja, joihin niihinkään ei kuulu Tähdessä oleva 100-130 hevosvoimainen DE-moottori. Ulkomitoiltaan hiukan pienempi, mutta muuten aivan samanlainen 70-80 hevosvoimainen moottori kuitenkin löytyy malliluettelosta, joten luulen monilta osin päästävän tarpeeksi suureen tarkkuuteen esimerkiksi huolto-ohjeissa ja erilaisissa säätöarvoissa yms. Kiinnostuneille tiedoksi, että jo aiemmin esille laittamani lisenssillä valmistetun Wickström-Lister moottorin ohjekirja löytyy täältä. Mutta pidemmittä puheitta..

Antoisia lukuhetkiä!













































maanantai 1. helmikuuta 2016

Tarkastuskäynti

Kuluvan talven ensimmäisten oikeiden pakkasten hellitettyä päätin käydä tarkastamassa Tähden kunnon. Yli puolitoista kuukautta olikin jo vierähtänyt talviteloille laitosta ja edellisestä vierailustani Niskalammilla. Imatralta on kyllä onnekseni löytynyt aktiivisesti Tähden kulloisestakin tilanteesta raportoivia ystävälliä tahoja, mutta omaa mielenrauhaa lisätäkseni ja yöunia parantaakseni, tuntuu aika-ajoin suoritettava henkilökohtainen tarkastuskäynti myös sesongin ulkopuolella tarpeelliselta.




Harmikseni hommaan varaamalleni päivälle sattui koko tammikuun huonoin ajokeli. Pelkästään menomatkaan, joka auton mittarin mukaan on karvaa vajaat 260 kilometriä, sain käytettyä melkein neljä tuntia. Yläpuolisista kuvista saa varmaan todisteen siihen väittämään, että yksi ja vain viisi minuuttia kestänyt kahvitauko ei tätä aikataulun venymistä aiheuttanut.





Puolenpäivän aikoihin kurvasin kuitenkin lopulta turvallisesti satamaan ja löysin yllättäen Tähden kellumasta täysin jäistä vapaana, vain muutamat jäänrippeet ahterissa ja viilareissa roikkumassa.



Kansille kertynyt ja pienenä lisäeristeenä toimiva noin kaksikymmentä senttinen lumikerros ei aihauttanut mitään sen suurempia toimenpiteitä, joten tarkastelin vain aluksen silmämääräisesti ulkopuolelta. Kuvia rapsin samalla useampia etenkin takatäkistä, jonne ajatuksenani on todennäköisesti jo tulevana kesänä rakentaa jonkinlainen laitoja kiertävä penkkirakennelma sekä pöytä.



Seuraavaksi siirryin sisätiloihin, jossa aloitin tarkastamalla automaattipilssipumpun toiminnan. Mahdollisien vuotojen varalta tutkin taskulampun kanssa pilssin lisäksi huolella erityisesti kaikuluotaimien läpiviennit, keulapotkurinseudun sekä tietenkin pohjakaivon ympäristön. Pohjakaivon jäänestona toimivaan ilmataskuun pumppasin myös lisää ilmaa aivan kuten jokaisella tarkastuskäynnillä edellisenäkin talvena. Löysin myös pohjakaivon ylälaidasta kameran avulla minulle aivan uuden läpiviennin, johon olisi todennäköisesti mahdollista kytkeä ilmausletku. Jos tällainen letku olisi toissakesänä ollut toiminnassa olisi moottorin Varistaipaleen kanavalla ilmalukon takia kokema lämpiäminen todennäköisesti jäänyt tapahtumatta. Onneksi Wickström ei tuolloin kuitenkaan keittänyt eikä esimerkiksi kannentiiviste vahingoittunut. Ihmetystä tietenkin herättää miksei tuota ilmaputkea ole heti alunalkaen kytketty toimintaan?







Seuraavana tarkastin akut. Käyttöakkujen jännite oli 12,8 volttia ja käynnistysakkujen 25,6 volttia. Lukemat olivat mielestäni suht' ok, vaikka hitusen ylempänä olin niiden toivonut olevan. Akkujen latauksen olin täksi talvikaudeksi järjestänyt tavallisten akkulaturien kautta. Viime talven automaattilaturikokeilut, kun osoittautuivat epäonnistuneiksi. Syksyllä hankkimani suojaerotusmuuntajan omaan pistokkeeseen kytkin viimeisen reissun päätteksi muutaman euron hintaisen vuorokausiajastimen, josta puolestaan roikalla jaoin sähkön kahdelle laturille. Toinen siis 12V ja toinen 24V. Kytkin tuolloin latausjaksoksi 2x15 minuuttia. Nyt käynnilläni uskalsin tuplata vuorokauden latausajan sillä tiedän olevani jo noin kuukauden päästä tulossa taas käymään Tähdellä ja tässä välissä mitään ylilatausta tuskin pääsee tunti/vrk latauksella tapahtumaan. Nuo viidentoista minuutin latausjaksot ajastin muuten myös jokaisen eri puolille vuorokautta.

Vielä selvennyksenä tuohon suojaerotusmuuntajan asennukseen sellainen asia, että tein sen kytkennän syksyllä silleen, että laitteen omaan pistorasiaan tulee aina jännite maasähkön ollessa kytkettynä. Seinällä olevalla syötönvaihtokytkimellä valitaan puolestaan käytetäänkö aluksen kaikkien muiden pistorasioiden sähkön lähteenä suojaerotusmuuntajan kautta tulevaa maasähköä vai 12V käyttöakuista virtansa saavaa invertteriä vai kytketäänkö molemmat irti. Tämä viimeisin vaihtoehto on nyt käytössä eli aluksen mihinkään muuhun pistorasiaan kuin suojaertusmuuntajan omaan kiinteään rasiaan ei tule tällä hetkellä maasähköä. Mielestäni tämä oli paras ja käytännöllisin ratkaisu.




Polttoaineen tihkumista esiintyi syksyllä säiliöiden venttiileissä sekä tuossa ikuisessa murheenkryynissä eli toissakesänä asentamassani lasisessa vedenerottimessa. Kiristin tuolloin kuitenkin venttiileitä sekä tiivistin vedenerottimen tiivisteliimalla, kuten taisin jo aiemmin kertoa, ja ainakaan näin aluksen ollessa seisonnassa ei vuotoja näyttänyt enää onneksi näkyvän.

Lopuksi tutkin ja kuvasin myös takatäkin alapuolista tällä hetkellä suuren tavarapaljouden alle hautautunutta tilaa, jotta sinne aikomaani uutta peräkajuuttaa voisi alkaa kotipuolessa todenteolla suunnitelemaan. Ajatuksena tässä on lisätä nukkumakapasiteettia ja tarvittaessa myös kykyä tarjota hiukan yksityisyyttä sitä halajavalle. Myös tällä hetkellä vielä tässä samassa takakannen alaisessa tilassa sijaitsevan wc:n parantelu on ollut suunnitelmissa, mutta katsotaan nyt mihin aika keväällä ja kesällä sitten lopulta riittää.



Edellispäivien myräkkä oli tunkeutunut huonojen ovitiivisteiden välistä myös sisätiloihin ja vielä viime metreillä kiikutin ajohyttiin talveksi jääneet tyynyt ja patjat parempaan suojaan vastaavilta tapauksilta.



Tämän kaiken jälkeen oli aika lähteä kotimatkalle. Työnsä hyvin hoitaneet aura-autot olivat jo tässä vaiheessa vapauttaneet väylät aamun lumikurimuksesta, joten paluumatka hoitui onneksi hitusen tulomatkaa kivuttomammin.