lauantai 30. toukokuuta 2015

Lähtövalmisteluita

Toukokuu lähenee uhkaavasti loppuaan ja sehän tarkoittaa tietenkin sitä, että veneilykesän lähtövalmistelut pitäisi olla jo loppusuoralla. Olen kuitenkin joutunut nöyrästi myöntämään itselleni sen tosiasian, että muut kevätkiireet, enkä puhu nyt puutarhahomista, ovat vieneet niin täydellisesti kaiken aikani ettei juuri mitään ole tapahtunut veneilyrintamalla koko toukokuussa. Miehistömme siviilimenojen, työkiireiden ja esimerkiksi autoremonttien sekä kaiken muun hässäköinnin lomassa olen oikeastaan saanut veneilykautta varten vain kumiveneen "melkein" puhdistettua ja kirjoitettua listan kaikista tekemättömistä valmisteluhommista. Joitakin tarvikkeita jääkaapin asennuksen viimeistelyyn ja muutamia muita pikkujuttuja olen onneksi kuitenkin ehtinyt kaupasta hommata. Näillä tarvehankinnoilla on tietenkin tarkoitus välttää ajan käyminen pitkäksi veneilylomalle vihdoinkin päästessämme.



Sen verran kanssaveneilijöiden kauden aloituspuuhia kävin kuitenkin haistelemassa, että poikkesin alkuviikosta auttamassa kaveriani veneenlaskupuuhissa Helsingin Kalasatamassa, josta alla kuva. Tosin aivan viime metreillä ennen aluksen nostamista veteen tämäkin homma vesittyi totaalisesti, sillä huomasimme hämmästykseksemme pohjatulpan mystisesti kadonneen jonnekin talven aikana. Jos ei muuta, niin ainakin tästä manööveristä syntyi mehevä tarina jälkipolville kerrottavaksi.



Jos paatti oltaisiin kuitenkin ehditty laskea omaan elementtiinsä olisimme mitä luultavimmin kokeneet alla olevan aluksen kohtalon. Kyseinen laiva on nyt maannut ainakin vuodenpäivät tällä tavoin kaunistamassa Vanhankaupunginlahden rantamaisemaa.

Tähden laivakoiran nimikaima löytyi myös satamasta.

Siinäpä pikaisia maistiaisia Tähti-leiristä. Vesille ollaan siis lähiaikoina varmasti suuntaamassa, mutta palataan siihen tuonnempana..

Lopuksi haluaisin vielä toivottaa mukavaa veneilykesää 2015 Teille kaikille!


torstai 14. toukokuuta 2015

Varamoottoriprojekti etenee


Pressuhallista kuuluu.. Nimittäin hitaasti, mutta varmasti syksyllä pihamaallemme raahaamani Wickström DE-R -moottori on saanut siellä apua henkilökohtaisiin vaivoihinsa. Aikaa tälle sivuprojektille ja varsinkaan vesilläoloon ei huhti-toukokuussa ole paljoa liiennyt, mutta siitä huolimatta olen kuitenkin onnistunut pikkuhiljaa purkamaan ja puhdistelemaan moottoria osa kerrallaan. Irtiotetuista osista imusarjat ja ilmansuodatin ovat myös jo saaneet Miranolin pullonvihreää maalia pintaansa. Kakkos- ja kolmossilinterien sylinterikansien sisällä olevat palotilojen esikammiot ovat puolestaan parhaillaan työpöydällä tutkittavina ja vesipumppu odottelee siinä vieressä irtiotettuna omaa vuoroaan.

Pieniä onnistumisen elämyksiäkin olen asian parissa saanut myös jo kokea. Nimittäin tällä hetkellä vaikuttaa vahvasti siltä, että sain kuin sainkin jäätymisen vaurioittamat pakosarjat kunnostettua.



Valuraudasta valmistettujen pakosarjojen jäähdytysvesitilojen lohkeamien hitsaaminen vaikutti kaikista ennakkotiedoista päätellen lähes mahdottomalta tehtävältä. Ammattimiehiä tai ainakin hitsausalan konkareita suositeltiin hälytettäväksi apuun. Ehkä juuri tästä nimenomaisesta syystä päätin kuitenkin itse kokeilla, miltä korjausoperaatio alkaisi vaikuttamaan. On kuitenkin kiistämätön tosiasia, ettei kukaan ole seppä syntyessään, eikä kokemusta asioista varmasti pääse karttumaan ilman että joskus kokee "sen ensimäisen kerran". Kaksimielisille tarkennettakoon, että puhun nyt siis moottorin remontoinnista.

Näitä näkökohtia tuumien selailin parina iltana netistä kaiken mahdollisen valurautahitsauksesta löytämäni materiaalin läpi. Niiden pohjalta tulin lopulta siihen tulokseen, että vasta-alkajakin voisi selviytyä hommasta lämmittämällä pakosarjat mahdollisimman kuumaksi, hitsaamalla vain lyhyitä pätkiä kerrallaan pienellä virralla ja toivomalla kädet ristissä, jotta Wickströmin tehtaalla aikoinaan valettu rautaseos olisi sellaista, että sitä ylipäätään voisi hitsata.



Näin toimien toteutinkin urakan. Aloitin hommat molempien pakosarjojen osalta puhdistamalla ne huolellisesti maalista ja laikkaamalla lohkeamiin kunnolliset hitsausurat. Sen jälkeen oli vuorossa lasivillan suojissa tapahtunut lämmitysurakka, jonka toteutin yksi pakosarja kerrallaan. Hitsattavan kohdan sijoitin molemmissa tapauksissa ylimmäiseksi, jotta työskentely helpottuisi ja fysiikan lakien mukaan kaikkein korkein lämpötila muodostuisi juuri siihen paikkaan. Tämä voi kyllä kuulostaa naurettavalta, mutta näin asian kuitenkin järkeilin olevan.


Tämän jälkeen lämmitin pakosarjoja noin tunnin tavallisella kaasutoholla. Aluksi hiukan ulkopuolelta, mutta pääasiassa sisältä pakotilasta. Koko hitsauksen ajan toho oli myös päällä suojattuani tietenkin ensin kaasupullot ja -letkut lentäviltä hitsauskipinöiltä.



Pakosarjan ollessa tunnin lämmityksen jälkeen siinä kuosissa, että sen huokoisessa pinnassa jäljellä oleva maali oli palanut pois, poistin hitsauskohdalla olevan villankappaleen jättäen kaiken muun peittoon ja aloitin hommat. Löytämieni vinkkien mukaan vain korkeintaan 1-1,5 senttimetrin pätkiä koko ajan eri kohdista hitsaillen "tinailin" pikkuhiljaa koko lohkeaman umpeen. Välissä naputtelin kuonaa varovaisesti pois ja puhdistelin saumaa teräsharjalla.



Tutkimuksieni tuloksena päädyin käyttämään hitsausinvertterissäni laadukasta, mutta aivan tavallista Wurthin 2 mm, LE 48 -puikkoa. Ajatus oli, että jos tällä ei homma onnistuisi kokeilisin seuraavaksi huomattavasti kalliimmilla valurautapuikoilla.



Kerran molempien pakosarjojen hitsaamisen aikana kuulin metallista napsahtelua polteltuani puikkoa ajatuksissani hiukan pidemmän pätkän. Mitään näkyvää vauriota en tästä onneksi huomannut syntyneen. Saatuani lopulta kaikki havaitsemani kuopat ja kolot täytettyä peittelin pakosarjat huolellisesti ja annoin kaasutohon asteittain sen tehoa vähentäen lämmittää vielä noin tunnin ajan.



Seuraavana päivänä kaivoin vieläkin kuumat pakosarjat villojen seasta päivänvaloon ja tasasin hiomalaikalla hitsauskohdat samaan tasoon vanhan pinnan kanssa. Suoritin myös kokeilun sauman tiiviyden selvittämiseksi. Toinen pakosarja paljastui näissä tutkimuksissa täysin vesitiiviiksi, mutta toisesta löytyi kaksi lähes näkymätöntä pistemäistä hitsaussaumaan jäänyttä reikää. Näissäkin vuoto oli huomattavissa vasta useamman minuutin odottelun jälkeen, jolloin sormella saumaa pyyhkiessä siihen ilmaantui kostea kohta.



Tuumin olisiko järkevää lämmittää osa uudelleen ja hitsata liidulla todennäköisimmäksi vuotokohdaksi merkitsemäni paikat vielä kertaalleen, mutta päädyin lopulta ostamaan tuubillisen Plastic Paddingin kemiallista metallia, jota lastalla levittelemällä ja sauman huokosiin huolellisesti painelemalla tein vielä tiivistävän pintakerroksen molempiin pakosarjoihin. Sarjojen sisäpuolelle eli pakokaasun kulkupuolelle en havainnut tässä testissä tulevan vettä, joten toivoa sopii, että asia ratkesi tällä tavalla.



Saattaahan tietenkin olla, että yläpuolisessa kuvassa jo maalattuna olevat pakosarjat lämmetessään vielä lohkeavat tai jotakin pientä vuotoa ilmenee ja näin ollen urakka ei lopulta osoittaudukaan täysin onnistuneeksi. Ajattelin kuitenkin jo alusta alkaen, että tässä minulla on oivallinen tilaisuus harjoitella elämäni ensimmäistä kertaa valurautahitsausta. Yksi syy uskallukseeni kokeilla kepillä jäätä oli myös hyvin epätodennäköinen tarve varapakosarjoille. Tähden moottorissa ja pakosarjoissa, kun kiertää meriveden sijasta glygolivesi ja näin ollen jäätymistä ei pääse tapahtumaan. Pessimistin kuuluisi tietenkin tässä kohden sanoa, että ei pitäisi päästä tapahtumaan..

Vesille ei tosiaan huhti-toukokuussa kalenterin mukaan ole näyttänyt olevan juuri mitään asiaa, mutta edellä kerrottujen korjauspuuhien ja jo aiemmin mainitsemieni Rannikkolaivuritutkinnon sekä samaisen kurssin radiotodituksen parissa on kuitenkin riittänyt laiva-aiheista puuhasteltavaa riittämiin. Nyt kun vielä molemmat tutkinnot on ilmoitettu hyväksytysti suoritetuiksi ja pakosarjojen korjauskin näyttää onnistuneen, niin onnistumisen elämykset ovat varmaankin jo tältä keväältä käytetty loppuun. Jo kertaalleen mainittu pessimisti sanoisi tähän, että luvassa on jatkossa sitten, vain ja ainoastaan, pelkkää säätöä.. Sitä odotellessa nautitaan kuitenkin tästä tämän hetkisestä varsin mukavasta tunnelmasta.

maanantai 4. toukokuuta 2015

Satakunnan laivasto


Liikkuessani jo reilu kuukausi takaperin maaliskuun loppupuolella työasioissa Tampereen suunnalla poikkesin vapaahetken ratoksi katsastamassa laivoja Mustalahden satamassa. Suojaisessa lahdessa Näsijärven rannalla alukset olivat tuolloin vielä veden pintaa peittävän jäävaipan saartamina, vaikka muutamia sulalta vaikuttavia kohtia kauempana järvellä näytti jo olevan.

http://tampereenhistoria.fi/extra/mustalahti/mustalahti/



Mustalahdessa oli talvikaudesta huolimatta tarjolla paljon katseltavaa ja niin vain taas kerran pääsi käymään, että kaikkien aluksien nimet eivät tallentuneet muistiini eivätkä valokuviin. Yläpuolisen kuvan kellertävä paatti on yksi niistä. Sen sijaan vuonna 1909 Joroisissa Lehtoniemen telakalla valmistunut m/s Flink kaverinsa lastiproomu Woiton kanssa jäivät hyvin mieleen.

Niiden kyytiinkin pääsee halutessaan kuten seuraavasta selviää:

http://www.hinaajaflink.fi/risteilyt.htm


Onkos tämä muuten se Trollö Trawler, joka on ollut Nettiveneessäkin myynnissä?


Edellisten jälkeen pysähdyin ihastelemaan vuonna 2009 Kuopiosta Tampereelle matkannutta, Pekka Vartiaisen niputtajan rungosta rakentamaa m/s Warvitarta. Jostakin syystä olen aina pitänyt kyseisen aluksen sympaattisesta olemuksesta ja edelleenkin se miellyttää silmää.

http://www.warvitar.fi

Lisäksi vielä Kuopion aikainen Pohjois-Savon Wanhat Laiwat -sivuston esittelyteksti aluksesta:

http://www.pohjois-savonwanhatlaiwat.fi/paatit/warvitar.html


Tässä Katrina Linen m/s Katrina, joka ilmeisesti toimii kesäisin ravintolalaivana Ruovedellä. Itse aluksesta en pikaetsinnällä onnistunut löytämään mitään kerrottavaa.


Jo vuonna 1902 matkustajalaivaksi Näsijärvelle valmistunut Intti oli myös talvenvietossa Mustalahdessa. Tuossa alla linkkejä aiheeseen. Jostakin syystä laivan omat kotisivut eivät oikein pelittäneet.

http://www.inttilaiva.fi

http://fi.wikipedia.org/wiki/M/S_Intti

Kannattaa lukea myös aluksen historiaa ja nykypäivää valottava tarina osoitteesta:

http://www.maritimeforum.fi/index.php?topic=10615.0


Tässä ruotelihytti huputettuna talvea viettävä ja hienosti kunnostettu Tampellan konepajalla Neptun Oy:n vuonna 1890 rakentama s/s Visuvesi. Suosittelen lämpimästi tutustumaan ensimmäisen linkin takaa löytyvään kirjoitukseen. Jos tiedonjano ei sillä sammu, niin aluksen vaiheista ja parikymmenvuotisen upoksissaolon jälkeisestä kunnostusurakasta voi lukea lisää Ruovesi-lehden 19.9.2007 julkaisemasta Sirkku Someron kirjoituksesta. Jutun nimi on Höyryhinaajan uusi elämä.

http://www.lemmenniemi.fi/93369372

https://www.youtube.com/watch?v=7_LhEgoKW0U


Visuveden keulanpuolella ollut Näsijärvi II on A. Ahlström Oy:n Varkauden konepajan vuonna 1929 rakentama höyryhinaaja. Alta löytyvän linkin takaa paljastuvat nettisivut tarjoavat lyhyen, mutta informatiivisen katsauksen aluksen historiaan sekä useita mielenkiintoisia videoita höyrylaivan toiminnasta.

Näsijärvi II: http://www.nasijarvi2.fi

https://www.facebook.com/nasijarvi2

Paapuurista tyyrpuuriin Tarjanne, Näsijärvi II ja Visuvesi.

Joroisten Lehtoniemen Konepajan rakentama ja vuonna 1908 Mäkitalonlahden rannalla kokoonpantu s/s Tarjanne oli koko laivajonon ensimmäisenä. Kesäisin tämä Suomen ilmeisesti viimeinen höyrykäyttöinen pitkän linjan matkustajalaiva ajaa edelleenkin Runoilijan tienä tunnettua reittiään Tampereelta Virroille sekä vuoropäivinä Ruovedelle.

http://fi.wikipedia.org/wiki/SS_Tarjanne

http://www.runoilijantie.fi

Video Tarjanteesta: https://www.youtube.com/watch?v=Sgs514WKWjc


Yläpuolisen aluksen nimi jäi myös pimentoon.

Satamassa käytyäni ja sen jälkeen Näsijärven laivoista lukiessani törmäsin taas kerran Estonian jälkeen Suomen vakavimpaan laivaonnettomuuteen joutuneeseen s/s Kuruun, joka upposi 7. syyskuuta 1929 Siilinkarin edustalle vain kivenheiton päähän Mustalahdesta. En ala tätä traagista tapausta tässä sen enempää esittelemään, sillä sen yksityiskohdista pääsee parhaiten perille tutustumalla seuraaviin artikkeleihin. Tuon ensimmäisen loppupuolelta löytyy myös muun muassa aluksesta pelastuneen Niilo Wariksen haastattelu.

http://tampereenhistoria.fi/extra/kuru-1929/

http://fi.wikipedia.org/wiki/HL_Kuru

http://www15.uta.fi/koskivoimaa/liikkuminen/1918-40/kuru2.htm

Kurun kunnostettu ja Mustalahteen näytteille asetettu höyrykone jäi myös kokonaan kuvaamatta. Jäipähän näin onneksi jotakin katseltavaa seuraavillekin kerroille.


Vapaa-ajan vietto Tampereella sisälsi Mustalahden ohella myös poikkeamisen vuonna 1996 Tampellan tehtaan entiseen verstaaseen perustettuun museokeskus Vapriikkiin. Siellä meitä odotteli Tampere 1918 niminen näyttely. Vapaussotamme loppukahinoista kertovassa näyttelyssä suosittelen kyllä ehdottomasti vierailemaan, vaikka päälimmäiseksi siitä jäikin hyvin alakuloinen tunnelma.

Toiveissani oli, että näyttelystä olisi löytynyt hiukan enemmän tietoa tälle jutullekin nimensä lainanneesta Satakunnan laivastosta (venäläisittäin Satakundskaja Flotilijan). Saksalaisten mahdolliseen maihinnousuun varautuneet venälaiset nimittäin pakko-ottivat keväällä 1916 käyttöönsä  Näsijärven matkustajalaivat Kurun, Pohjolan ja Tarjanteen sekä hinaajat Muroleen ja Näsijärven. Tampereen eteläpuolisen Pyhäjärven puolella saman kohtalon kokivat matkustajalaiva Längelmäki ja hinaaja Tavastehus II. Alukset varustettiin tykeillä ja monenlaisia muitakin toimenpiteitä laivueen komentajan 2. luokan kapteenin Šablinin toimesta varmasti suoritettiin, jotta vihollisuuksien mahdollisesti alettua oltaisiin taisteluvalmiudessa. Ilmeisesti manööverit jäivät tämän laivueen osalta kuitenkin vain muutamaan joukkojensiirtoharjoitukseen ja ilmalaivavaaran takia toteutettuun siirtymiseen Lielahteen, sillä sen ihmeempiä tietoja ei sen liikkeistä ole tarjolla. Venäläisten matruusien ilmestymisestä Tampereen katukuvaan ja aluksien ottamisesta heidän käyttöönsä luulisi kuitenkin riittäneen paikallisilla ihmettelemistä ja näin ollen varmaan monenlaista tarinaa onkin vielä historian pimennoissa odottelemassa julkituloa. Siinäpä oivallista materiaalia jollekin innokkaalle tutkijalle!


Yllä näyttelyssä esillä ollut kuva ja alla Satakunnan laivastosta löytämiäni linkkejä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Satakunnan_laivasto

http://www15.uta.fi/koskivoimaa/valta/1900-18/nasi.htm

http://www15.uta.fi/koskivoimaa/valta/1900-18/nasib.htm


Ja lopuksi vielä osoite Tampere 1918 -näyttelyn sivuille:

http://vapriikki.fi/nayttelyt/tampere1918/

Sekä muistutus taas kerran siitä, että jos kirjoituksessani esiintyi joku laiva, jonka nimeä tai kuvaa ei jostakin syystä haluta siellä olevan, niin laittaisitteko sellaisessa tapauksessa minulle viestiä asiasta. Osoite on edelleenkin tahtilaiva@gmail.com