perjantai 27. helmikuuta 2015

Sukellusveneet


Olen tässä viime aikoina veneen akkuongelmien ratkomisen ohessa mietiskellyt, mistä into mereen, vesilläoloon ja esimerkiksi vanhoihin laivoihin ihmisille ja varsinkin tällaisille syntyperäisille maakravuille oikein tulee? Jopa lumen ja jään peittäessä maiseman ei mene varmaan päivääkään etteikö nämä asiat kävisi mielessä. Tuskin ketään yllättää, että mitään selkeätä vastausta kysymykseen en ole löytynyt. On kuitenkin mielestäni tuumailemisen arvoista ja ehkä hiukan kummallistakin, kuinka tärkeänä monet tapaamani ihmiset - itseni mukaan lukien - veneilyharrastustaan pitävät. Oli kyseessä sitten purje- tai moottoriveneily, vanhalla tai uudella kalustolla, joko suuremmalla porukalla tai yksin, niin olennainen osa elämää se vaikuttaa joka tapauksessa monelle olevan. Tähän harrastukseen ollaan ajan lisäksi usein valmiita tekemään myös merkittäviä panostuksia taloudellisesti. Vesille halutaan raahautua kerta toisensa jälkeen vastuksista välittämättä, koko auton täyttävän tavaramäärän kanssa, säässä kuin säässä. Mukaan pakotettujen lasten ja puolisoiden "kannustushuutojen" kaikuessa korvissa tartutaan myös urhoollisesti jakoavaimeen oikuttelevan koneen tai septiputken vuodon taltuttamiseksi ja niin edelleen.. No myönnän, että karrikoin asiaa ja paljon, mutta siinäpä kuitenkin pohdittavaa meille kaikille.

Oikeastaan tämä ajatusriihi lähti alunperin käyntiin kuitenkin hiukan eri suunnalta. Nimittäin vuosia jatkuneesta tiedonjanostani sukellusveneitä ja varsinkin II Maailmansodan aikana käytyä sukellusvenesotaa kohtaan. Päättäessäni esitellä aiheeseen liittyvää kirjalisuutta teillekin aloin nimittäin mietiskelemään, mistä tämä innostus johtuu? Kiinnostuksesta tekniikkaan, historiaan, mereen, merenkulkuun, sotahistoriaan, laivoihin jne..? Muuta varmaa tuohonkaan ei oikein voi sanoa kuin, että todennäköisesti näistä kaikista ja ehkä niiden lisäksi vielä jostakin selittämättömästä mielenkiinnosta menneeseen. Tuskin olen ainoa, jonka mielestä ihmiskunnan historiallisten tapahtumien pyörteissä eläneiden kertomat jännittävät tarinat ja kokemukset tuntuvat joskus ehkä myös aidommilta ja todemmilta kuin nykypäivän bittiviidakossa koetut elämykset. Tästä ei tietenkään pidä päätellä, että olisin kiinnostunut vaihtamaan paikkaa entisaikojen ihmisten kanssa.

Toisaalta kannattaa myös muistaa, että kyllähän maailmankirjan sivut ovat juuri parhaillaankin muokkauksen alla ja moni elää nytkin näissä "historian pyörteissä", jos vaikka ajatellaan Ukrainan tilannetta. Eli ei meno ole noista reilun seitsemänkymmenen vuoden takaisista ajoista oikeastaan paljoa muuttunut. Todennäköistä on myös, että joku kaltaiseni "hörhö" tulee varmasti vuosikymmenien päästä kiinnostumaan tämänkin aikakauden tapahtumista. En tiedä saitteko kiinni sekavasta ajatuksenjuoksustani, mutta kaikenlaista sitä ihminen tulee joka tapauksessa pohtineeksi. Palataan nyt kuitenkin takaisin aiheeseen, sillä olemme jo eksyneet aika kauaksi niistä otsikossa lupaamistani sukellusveneistä..

Olen vuosien saatossa löytänyt ja saanut lukea sukellusveneistä niin monta kiinnostavaa ja jännittävää kirjaa, että haluaisin seuraavassa esitellä niistä muutamia teillekin. Sen lisäksi, että aiheesta on kirjoitettu valtavasti niin esimerkiksi YouTube on myös pullollaan jopa osittain alkuperäistä videomateriaalia näistä aluksista. Sitten, kun Teidänkin harrastus alkaa muuttumaan addiktioksi ja parisuhdelomaksi naamioidulla reissulla alkaa aika käymään pitkäksi, niin ympäri maailmaa on tietenkin esillä myös monia museoituja sukellusveneitä. Näistä minulla ei vielä ole hallussa Vesikon lisäksi kuin vuonna 1906 valmistunut Deutsches Museumissa Münchenissa oleva ensimmäinen saksalainen sukellusvene U1.

Vaikka sukellusveneitä oli muillakin, niin II Maailmansodan aikaisesta sukellusvenesodasta puhuttaessa ei voi ohittaa Saksan tuolloin uudenaikaista ja sodan alkupuolella vuosina 1938-1942 täysin ylivoimaista Amiraali Dönitzin johtamaa sukellusvenelaivastoa. Harmaat sudet, kuten Dönitz tuolloin suojattejaan kutsui, ovat olleet ainakin minulle jo pitkään todella suuri kiinnostuksen kohde. Väärinymmärrysten välttämiseksi haluan tässä vielä erikseen sanoa, että saksalaisten juutalaisille ja monille muillekin väestöryhmille aiheuttamasta äärettömästä kärsimyksestä ei tietenkään voi olla kuin yhtä mieltä. Siitäkin huolimatta heidän sukellusveneiden rakentamisessa ja niiden sotilaallisessa käytössä tuolloin osoittama ammattitaito on mielestäni uskomatonta. Monet sukellusveneissä nykyäänkin käytössä olevat tekniset ratkaisut ovat nimenomaan heidän tuolloin suunnittelemia ja toteuttamia innovaatioitaan.


Mutta sitten niihin kirjoihin. Törmäsin vast'ikään paikallisessa kirjastossa käydessäni yllätyksekseni saksalaisen U-564:n partiomatkasta kertovaan 70 päivää Atlantilla -kirjaan. Sen on kirjoittanut Lawrence Paterson. Koala-Kustannuksen (2004) julkaiseman kirjan tekee lukemisen arvoiseksi ennen kaikkea monet aiemmin julkaisemattomat valokuvat, joita aluksen vuoden 1942 heinäkuusta syyskuuhun Karibianmerelle tekemän partiomatkan aikana on otettu.



Valloitetun Ranskan maaperältä, Brestin kaupungin sukellusvenetukikohdasta käsin tehty reissu ei ollut kokeneen Kapteeniluutnantti Reinhard "Teddy" Suhrenin ensimmäinen. Hän oli nimittäin saannut U-564:n komentoonsa jo vuoden 1941 huhtikuussa. Se oli kuitenkin hänen viimeinen ennen siirtoa pois etulinjasta kouluttamaan tulevia sukellusvenepääliköitä. Varmaankin juuri tästä syystä hän sai tälle nimenomaiselle matkalle mukaansa pienellä kaitafilmikameralla ja Leicalla aseistautuneen propaganda-alikersatti Haringin. Haringin tuolloin ottamat kuvat päätyivät erinäisten sattumuksien vuoksi vuosikymmeniksi Englannin maaseudulle ja vasta vuonna 2000 ne palasivat takaisin päivänvaloon.



Suhrenin lisäksi muita kuuluisia saksalaisia sukelluvene"ässiä" olivat mm. Prien, Schepke ja Kretschmer. Ensiksi mainitun hyökkäyksestä Brittilaivaston Scapa Flowssa sijaitsevaan tukikohtaan kertoo jännittävä, minulla jo vuosia sitten lainassa ollut ja nyt vihdoin itselleni hankkimani, Tieni Scapalahteen-teos. Kirja on tosin vasta postissa. Günther Prienin päälikkyydessä toiminut alus oli U-47 ja manööverin ajankohta 14. lokakuuta 1939. Teoksessa Prien kertoo koko historiansa kauppalaivastoajoista aina sukellusveneen komentajaksi asti. Kirja kannattaa lukea sillä varauksella, että se on Amiraali Dönitzin alaiseltaan tilaama laivastoa ja varsinkin sukellusvenejoukkoja mainostava teos.



Kolmikon viimeiseksi mainitusta pääliköstä ja hänen U-99 veneestä kertova Kultainen hevosenkenkä -kirja kannattaa myös ottaa haltuun. Terence Robertsonin kirjoittamassa teoksessa kerrotaan valtavan määrän liittoutuneiden laivoja upottaneen komentaja Otto Kretschmerin ja U-99:n vaiheista II Maailmansodan alusta lähtien aina maaliskuuhun 1941, jolloin yhdysvaltalaisen Amiraali Sir George Creasyn komentama laivasto-osasto onnistui upottamaan U-99:n. Uppoavan aluksensa jättänyt miehistö Kretschmer mukaan luettuna vangittiin ja vietiin vankileirille Pohjois-Amerikkaan. Siltäkin ajalta esimerkiksi kuulusteluista, elämästä vankileirillä ja vankitovereiden karkaamisyrityksistä kirjassa kerrotaan seikkaperäisesti.



Hiukan toisen puolen näkemystä asiohin tuo Kaappasimme sukellusveneen niminen opus. Daniel V. Galleryn kirjoittama ja Suomessa Tammen vuonna 1958 julkaisema kirjani on parhaillaan lainassa, joten siitä en tähän yhteyteen saa teille kuvamateriaalia. Sen voin kuitenkin kertoa, että teos käsittelee lähes puolueettomasti ja suurta arvoa myös vastustajille antaen sukellusvenesotaa. Siinä kerrotaan yhdysvaltalaisten käyttämistä erilaisista taktiikoista, kokeiluista ja innovaatioista, joita tuon aikaisella tekniikalla toteutettu saksalaisten sukellusveneiden metsästys on tekijöiltään vaatinut. Lopputuloksena onkin kokonaisen saksalaisen U-505:n kaappaaminen vuona 1944. Alus on tätä nykyä esillä museossa Chicagossa. Aiheesta löytyy valtavasti tietoa hakukoneilla hakemalla ja kyseistä kirjaakin näyttävät nettidivarit myyvän hurjalla viiden euron hinnalla.

Linkki:  http://en.wikipedia.org/wiki/German_submarine_U-505


Nautilus eli U 571 oli puolestaan yhdysvaltalainen vuonna 1954 käyttöön otettu maailman ensimmäinen ydinvoimalla kulkeva sukellusvene. Sen vaiheista kertoo mielenkiintoisesti ja seikkaperäisesti William R. Andersonin kirjoittama Pohjoisnavan alitse -kirja.


Alla esittely kirjan takakannesta, josta parhaiten selviää minkälaisesta retkestä pohjoisen napajäätikön alittamisessa oli kyse. Suurvaltojen välillä Toisen Maailmansodan jälkeen käyty niin kutsuttu kylmäsota ja siihen liittynyt teknillinen pullistelu oli yksi suurimpia motivaattoreita tällekin matkalle. Probagandan nimissä tehdyn manööverin varsinaiset suorittajat pääsivät vastustajalle kehuskeltavan materiaalin tuottamisen sivussa myös kokemaan uskomattoman ja ennenkokemattoman seikkailun napajään alla.


Tuossa muutama linkki Nautiluksesta:

http://fi.wikipedia.org/wiki/USS_Nautilus_(SSN-571)

https://www.youtube.com/watch?v=LkoF0iNm56A#t=637

https://www.flickr.com/photos/34057640@N07/4131459722/




Yksi uusimmista hankinnoistani on Markku Melkon kirjoittama Suomen Sukellusveneet -kirja, joka kertoo nimensä mukaisesti Suomen Toisen maailmansodan aikaisesta Sukellusvenelaivueesta. Syyskesällä 2014 kerroinkin vierailustamme Suomenlinnassa museoituna olevaan Vesikkoon (40,9 x 4,1m, 250t). Linkki juttuun löytyy täältä. Tästä mielenkiintoisesta kirjasta selviävät myös muiden eli isojen (63,5 x 6,2m, 495t) veneidemme Vetehisen, Vesihiiden ja Iku-Turson sekä pienen rautatiekuljetuksia varten purettavaksi tehdyn ja Laatokalle tarkoitetun Saukon (32,4 x 4,1m, 99t) vaiheet rakentamisesta aina romutukseen asti. Runsailla kuvilla varustettu kirja on mukaansatempaavaa, useita aikalaisten kertomia tarinoita ja hienoja kuvia sisältävää, luettavaa. Kirjan on julkaissut Minerva Kustannus Oy vuonna 2008.




Olen kovasti toivonut löytäväni jostakin alla olevan kaltaisesta 1900-luvun alkupuolella Helsingistä tai Suomenlinnasta otetusta kuvasta Tähti laivamme (tuolloin nimellä Pervyj, S 25 tai Johan Sparre). Vielä ei ole onnistanut, mutta aina pitää tietenkin yrittää. Tämäkin Suomen sukellusveneet -kirjasta sivulta 42 löytyvä kuva on otettu sen verran kaukaa, etteivät pienemmät alukset ole edes tunnistettavissa. Jossain tuolla voi laivamme kuitenkin olla..



Tässä seuraavassa Vesikosta kertovassa linkissä aluksesta kertoo Tähdestämmekin tietoja meille antanut Sotamuseon suunnittelija Juha Joutsi:  https://www.youtube.com/watch?v=-y4vb_GfjLI

Tässä linkissä puolestaan esiintyvät panssarilaivojemme Ilmarisen ja Väinämöisen ohella sukellusveneemme Vetehinen, Vesihiisi ja Vesikko:  https://www.youtube.com/watch?v=B3tA7Vc52TY

Sukellusvenelaivastoamme: http://www.flickr.com/photos/34057640@N07/4419423113/in/photostream/


Muita linkkejä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sukellusvene

http://uboat.net


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.