Sukellusveneet

Olen tässä viime aikoina veneen akkuongelmien ratkomisen ohessa mietiskellyt, mistä into mereen, vesilläoloon ja esimerkiksi vanhoihin laivoihin ihmisille ja varsinkin tällaisille syntyperäisille maakravuille oikein tulee? Jopa lumen ja jään peittäessä maiseman ei mene varmaan päivääkään etteikö nämä asiat kävisi mielessä. Tuskin ketään yllättää, että mitään selkeätä vastausta kysymykseen en ole löytynyt. On kuitenkin mielestäni tuumailemisen arvoista ja ehkä hiukan kummallistakin, kuinka tärkeänä monet tapaamani ihmiset - itseni mukaan lukien - veneilyharrastustaan pitävät. Oli kyseessä sitten purje- tai moottoriveneily, vanhalla tai uudella kalustolla, joko suuremmalla porukalla tai yksin, niin olennainen osa elämää se vaikuttaa joka tapauksessa monelle olevan. Tähän harrastukseen ollaan ajan lisäksi usein valmiita tekemään myös merkittäviä panostuksia taloudellisesti. Vesille halutaan raahautua kerta toisensa jälkeen vastuksista välittämättä, koko auton täyttävän tavaramäärän kanssa, säässä kuin säässä. Mukaan pakotettujen lasten ja puolisoiden "kannustushuutojen" kaikuessa korvissa tartutaan myös urhoollisesti jakoavaimeen oikuttelevan koneen tai septiputken vuodon taltuttamiseksi ja niin edelleen.. No myönnän, että karrikoin asiaa ja paljon, mutta siinäpä kuitenkin pohdittavaa meille kaikille.

Oikeastaan tämä ajatusriihi lähti alunperin käyntiin kuitenkin hiukan eri suunnalta. Nimittäin vuosia jatkuneesta tiedonjanostani sukellusveneitä ja varsinkin II Maailmansodan aikana käytyä sukellusvenesotaa kohtaan. Päättäessäni esitellä aiheeseen liittyvää kirjalisuutta teillekin aloin nimittäin mietiskelemään, mistä tämä innostus johtuu? Kiinnostuksesta tekniikkaan, historiaan, mereen, merenkulkuun, sotahistoriaan, laivoihin jne..? Muuta varmaa tuohonkaan ei oikein voi sanoa kuin, että todennäköisesti näistä kaikista ja ehkä niiden lisäksi vielä jostakin selittämättömästä mielenkiinnosta menneeseen. Tuskin olen ainoa, jonka mielestä ihmiskunnan historiallisten tapahtumien pyörteissä eläneiden kertomat jännittävät tarinat ja kokemukset tuntuvat joskus ehkä myös aidommilta ja todemmilta kuin nykypäivän bittiviidakossa koetut elämykset. Tästä ei tietenkään pidä päätellä, että olisin kiinnostunut vaihtamaan paikkaa entisaikojen ihmisten kanssa.

Toisaalta kannattaa myös muistaa, että kyllähän maailmankirjan sivut ovat juuri parhaillaankin muokkauksen alla ja moni elää nytkin näissä "historian pyörteissä", jos vaikka ajatellaan Ukrainan tilannetta. Eli ei meno ole noista reilun seitsemänkymmenen vuoden takaisista ajoista oikeastaan paljoa muuttunut. Todennäköistä on myös, että joku kaltaiseni "hörhö" tulee varmasti vuosikymmenien päästä kiinnostumaan tämänkin aikakauden tapahtumista. En tiedä saitteko kiinni sekavasta ajatuksenjuoksustani, mutta kaikenlaista sitä ihminen tulee joka tapauksessa pohtineeksi. Palataan nyt kuitenkin takaisin aiheeseen, sillä olemme jo eksyneet aika kauaksi niistä otsikossa lupaamistani sukellusveneistä..

Olen vuosien saatossa löytänyt ja saanut lukea sukellusveneistä niin monta kiinnostavaa ja jännittävää kirjaa, että haluaisin seuraavassa esitellä niistä muutamia teillekin. Sen lisäksi, että aiheesta on kirjoitettu valtavasti niin esimerkiksi YouTube on myös pullollaan jopa osittain alkuperäistä videomateriaalia näistä aluksista. Sitten, kun Teidänkin harrastus alkaa muuttumaan addiktioksi ja parisuhdelomaksi naamioidulla reissulla alkaa aika käymään pitkäksi, niin ympäri maailmaa on tietenkin esillä myös monia museoituja sukellusveneitä. Näistä minulla ei vielä ole hallussa Vesikon lisäksi kuin vuonna 1906 valmistunut Deutsches Museumissa Münchenissa oleva ensimmäinen saksalainen sukellusvene U1.

Vaikka sukellusveneitä oli muillakin, niin II Maailmansodan aikaisesta sukellusvenesodasta puhuttaessa ei voi ohittaa Saksan tuolloin uudenaikaista ja sodan alkupuolella vuosina 1938-1942 täysin ylivoimaista Amiraali Dönitzin johtamaa sukellusvenelaivastoa. Harmaat sudet, kuten Dönitz tuolloin suojattejaan kutsui, ovat olleet ainakin minulle jo pitkään todella suuri kiinnostuksen kohde. Väärinymmärrysten välttämiseksi haluan tässä vielä erikseen sanoa, että saksalaisten juutalaisille ja monille muillekin väestöryhmille aiheuttamasta äärettömästä kärsimyksestä ei tietenkään voi olla kuin yhtä mieltä. Siitäkin huolimatta heidän sukellusveneiden rakentamisessa ja niiden sotilaallisessa käytössä tuolloin osoittama ammattitaito on mielestäni uskomatonta. Monet sukellusveneissä nykyäänkin käytössä olevat tekniset ratkaisut ovat nimenomaan heidän tuolloin suunnittelemia ja toteuttamia innovaatioitaan.

Mutta sitten niihin kirjoihin. Törmäsin vast'ikään paikallisessa kirjastossa käydessäni yllätyksekseni saksalaisen U-564:n partiomatkasta kertovaan 70 päivää Atlantilla -kirjaan. Sen on kirjoittanut Lawrence Paterson. Koala-Kustannuksen (2004) julkaiseman kirjan tekee lukemisen arvoiseksi ennen kaikkea monet aiemmin julkaisemattomat valokuvat, joita aluksen vuoden 1942 heinäkuusta syyskuuhun Karibianmerelle tekemän partiomatkan aikana on otettu.

Valloitetun Ranskan maaperältä, Brestin kaupungin sukellusvenetukikohdasta käsin tehty reissu ei ollut kokeneen Kapteeniluutnantti Reinhard "Teddy" Suhrenin ensimmäinen. Hän oli nimittäin saannut U-564:n komentoonsa jo vuoden 1941 huhtikuussa. Se oli kuitenkin hänen viimeinen ennen siirtoa pois etulinjasta kouluttamaan tulevia sukellusvenepääliköitä. Varmaankin juuri tästä syystä hän sai tälle nimenomaiselle matkalle mukaansa pienellä kaitafilmikameralla ja Leicalla aseistautuneen propaganda-alikersatti Haringin. Haringin tuolloin ottamat kuvat päätyivät erinäisten sattumuksien vuoksi vuosikymmeniksi Englannin maaseudulle ja vasta vuonna 2000 ne palasivat takaisin päivänvaloon.

Suhrenin lisäksi muita kuuluisia saksalaisia sukelluvene"ässiä" olivat mm. Prien, Schepke ja Kretschmer. Ensiksi mainitun hyökkäyksestä Brittilaivaston Scapa Flowssa sijaitsevaan tukikohtaan kertoo jännittävä, minulla jo vuosia sitten lainassa ollut ja nyt vihdoin itselleni hankkimani, Tieni Scapalahteen-teos. Kirja on tosin vasta postissa. Günther Prienin päälikkyydessä toiminut alus oli U-47 ja manööverin ajankohta 14. lokakuuta 1939. Teoksessa Prien kertoo koko historiansa kauppalaivastoajoista aina sukellusveneen komentajaksi asti. Kirja kannattaa lukea sillä varauksella, että se on Amiraali Dönitzin alaiseltaan tilaama laivastoa ja varsinkin sukellusvenejoukkoja mainostava teos.

Kolmikon viimeiseksi mainitusta pääliköstä ja hänen U-99 veneestä kertova Kultainen hevosenkenkä -kirja kannattaa myös ottaa haltuun. Terence Robertsonin kirjoittamassa teoksessa kerrotaan valtavan määrän liittoutuneiden laivoja upottaneen komentaja Otto Kretschmerin ja U-99:n vaiheista II Maailmansodan alusta lähtien aina maaliskuuhun 1941, jolloin yhdysvaltalaisen Amiraali Sir George Creasyn komentama laivasto-osasto onnistui upottamaan U-99:n. Uppoavan aluksensa jättänyt miehistö Kretschmer mukaan luettuna vangittiin ja vietiin vankileirille Pohjois-Amerikkaan. Siltäkin ajalta esimerkiksi kuulusteluista, elämästä vankileirillä ja vankitovereiden karkaamisyrityksistä kirjassa kerrotaan seikkaperäisesti.

Hiukan toisen puolen näkemystä asiohin tuo Kaappasimme sukellusveneen niminen opus. Daniel V. Galleryn kirjoittama ja Suomessa Tammen vuonna 1958 julkaisema kirjani on parhaillaan lainassa, joten siitä en tähän yhteyteen saa teille kuvamateriaalia. Sen voin kuitenkin kertoa, että teos käsittelee lähes puolueettomasti ja suurta arvoa myös vastustajille antaen sukellusvenesotaa. Siinä kerrotaan yhdysvaltalaisten käyttämistä erilaisista taktiikoista, kokeiluista ja innovaatioista, joita tuon aikaisella tekniikalla toteutettu saksalaisten sukellusveneiden metsästys on tekijöiltään vaatinut. Lopputuloksena onkin kokonaisen saksalaisen U-505:n kaappaaminen vuona 1944. Alus on tätä nykyä esillä museossa Chicagossa. Aiheesta löytyy valtavasti tietoa hakukoneilla hakemalla ja kyseistä kirjaakin näyttävät nettidivarit myyvän hurjalla viiden euron hinnalla.

Linkki:  http://en.wikipedia.org/wiki/German_submarine_U-505


Nautilus eli U 571 oli puolestaan yhdysvaltalainen vuonna 1954 käyttöön otettu maailman ensimmäinen ydinvoimalla kulkeva sukellusvene. Sen vaiheista kertoo mielenkiintoisesti ja seikkaperäisesti William R. Andersonin kirjoittama Pohjoisnavan alitse -kirja.

Alla esittely kirjan takakannesta, josta parhaiten selviää minkälaisesta retkestä pohjoisen napajäätikön alittamisessa oli kyse. Suurvaltojen välillä Toisen Maailmansodan jälkeen käyty niin kutsuttu kylmäsota ja siihen liittynyt teknillinen pullistelu oli yksi suurimpia motivaattoreita tällekin matkalle. Probagandan nimissä tehdyn manööverin varsinaiset suorittajat pääsivät vastustajalle kehuskeltavan materiaalin tuottamisen sivussa myös kokemaan uskomattoman ja ennenkokemattoman seikkailun napajään alla.

Tuossa muutama linkki Nautiluksesta:

http://fi.wikipedia.org/wiki/USS_Nautilus_(SSN-571)

https://www.youtube.com/watch?v=LkoF0iNm56A#t=637

https://www.flickr.com/photos/34057640@N07/4131459722/

Yksi uusimmista hankinnoistani on Markku Melkon kirjoittama Suomen Sukellusveneet -kirja, joka kertoo nimensä mukaisesti Suomen Toisen maailmansodan aikaisesta Sukellusvenelaivueesta. Syyskesällä 2014 kerroinkin vierailustamme Suomenlinnassa museoituna olevaan Vesikkoon (40,9 x 4,1m, 250t). Linkki juttuun löytyy täältä. Tästä mielenkiintoisesta kirjasta selviävät myös muiden eli isojen (63,5 x 6,2m, 495t) veneidemme Vetehisen, Vesihiiden ja Iku-Turson sekä pienen rautatiekuljetuksia varten purettavaksi tehdyn ja Laatokalle tarkoitetun Saukon (32,4 x 4,1m, 99t) vaiheet rakentamisesta aina romutukseen asti. Runsailla kuvilla varustettu kirja on mukaansatempaavaa, useita aikalaisten kertomia tarinoita ja hienoja kuvia sisältävää, luettavaa. Kirjan on julkaissut Minerva Kustannus Oy vuonna 2008.

Olen kovasti toivonut löytäväni jostakin alla olevan kaltaisesta 1900-luvun alkupuolella Helsingistä tai Suomenlinnasta otetusta kuvasta Tähti laivamme (tuolloin nimellä Pervyj, S 25 tai Johan Sparre). Vielä ei ole onnistanut, mutta aina pitää tietenkin yrittää. Tämäkin Suomen sukellusveneet -kirjasta sivulta 42 löytyvä kuva on otettu sen verran kaukaa, etteivät pienemmät alukset ole edes tunnistettavissa. Jossain tuolla voi laivamme kuitenkin olla..

Tässä seuraavassa Vesikosta kertovassa linkissä aluksesta kertoo Tähdestämmekin tietoja meille antanut Sotamuseon suunnittelija Juha Joutsi:  https://www.youtube.com/watch?v=-y4vb_GfjLI

Tässä linkissä puolestaan esiintyvät panssarilaivojemme Ilmarisen ja Väinämöisen ohella sukellusveneemme Vetehinen, Vesihiisi ja Vesikko:  https://www.youtube.com/watch?v=B3tA7Vc52TY

Sukellusvenelaivastoamme: http://www.flickr.com/photos/34057640@N07/4419423113/in/photostream/


Muita linkkejä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sukellusvene

http://uboat.net

Paljonko maksavat toimivat vehkeet?

Vastauksena otsikkoon voi sanoa, että ilmeisesti niin paljon, ettei minulla ole varaa sellaisiin. Nimittäin käydessäni muutama päivä takaperin Lappeenrantaan suuntautuneen työreissuni lomassa luomassa lumia Tähti -laivamme kansilta, oletin vihdoinkin akkujen jännitteen nousseen normaaliksi. Kuukautta aiemmin latauspuuhiin jättämäni uusi C-Tek automaattilaturi oli nimittäin hankittu ja viety vartavasten elvyttämään neljää huviakkuamme, jotka eräällä syksyn viimeisistä reissuista pääsivät tyhjenemään totaalisesti. Mennessäni paikalle uusi laturi esittikin parasta osaamistaan vilkuttamalla yhtäaikaa kaikkia merkkivalojaan ja välillä jopa vuorotellen jokaista peräjälkeen. Sen sijaan akkujen lataamisen se oli lopettanut kokonaan. Pimeässä konehuoneessa kohdattu näky toi mieleen lähinnä amerikkalaistyyliset iloisen pirteästi välkkyvät jouluvalot.

Kytkettyäni päävirrat ja konehuoneen valot päälle näin akkuryhmän mittarista jännitteen kyllä nousseen kuukauden takaisesta reilusta 7 voltista aina 11,6 volttiin. Sikäli oltiinkin menty parempaan suuntaan, mutta minusta ei siltikään tuntunut kovinkaan jouluiselta. Olettaisin, että automaattilaturi on hoitanut tehtäviään jonkin aikaa normaalisti ja vasta sitten antanut periksi. Tottakai mieleeni juontui ajatus akkujen mahdollisesta rikkoutumisesta ja sen aiheuttamasta laturin mahdollisesta vikatilasta tai hajoamisesta. C-Tekin kuitenkin pitäisi olla suojattu tällaisien tilanteiden varalle. Se on myös, ainakin mainospuheiden mukaan, tarkoitettu juuri nimenomaan pitkäaikaiseen, jopa talven ajan kestävään akkujen lataukseen ja ylläpitoon. Edellä kerrotun lisäksi luulisi, tai ainakin minä oletan, 240 euron hinnalla siunatun laitteen kestävän edes yhden kuukauden.

Tilannetta ihmetellessäni kokeilin tietenkin irroittaa laturin hetkeksi sekä verkkovirrasta että akuista. Takaisin kytkettäessä valoshow oli kuitenkin samanmoinen. Tämän kokeilun muutamaan kertaan toistettuani en voinut muuta kuin pakata laturin autoon. Pakko myöntää, että laitteen upottaminen järveen kävi myös mielessä. Tosin sen eteen olisi pitänyt nähdä vaivaa, kun jäät olivat ympäröineet aluksen. Päästyäni lopulta illalla majapaikkaani varmistelin vielä kertaalleen asiaa kytkemällä laturin verkkovirtaan, mutta tilanne merkkivalojen osalta ei ollut muuttunut mihinkään.

Ainoaksi järkeväksi ratkaisuksi jäi lopulta laittaa perinteiset akkulaturimme "taas" töihin ja esittää varovainen pyyntö lähellä asuvalle laivamiehelle, että voisiko hän "taas" käydä puolestani irroittamassa maasähköpistokkeen vaikkapa reilun viikon päästä. Minun edestakainen matka kotoa Imatralle, kun on yli 500 kilometriä. Lopulta keskusteltuani hänen kanssaan asiasta päädyin jättämään myös laivan avaimet hänelle, jotta hän pääsisi konehuoneeseen tarkistamaan jännitteen ja voisimme sitten puhelimessa päättää vieläkö latausta jatketaan. Joten todella paljon kiitoksia "taas" sinne Imatran suuntaan!

Jospa tällä menettelyllä saadaan jännitettä lopulta nostettua ja päästään kevääseen saakka. Sitten onkin väistämättä edessä jokaisen akun tutkiminen erikseen ja huonoimmassa tapauksessa tietenkin uusien akkujen hankkiminen.

Laturin myyjään Tarvikkeet.fi -verkkokauppaan olin jo samana päivänä sähköpostiyhteydessä ja sain sieltä heti selkeät palautusohjeet. Minulle kerrottiin myös, että laite lähetetään maahantuojalle tutkittavaksi. Kai he siellä sitten suuressa viisaudessan päättävät, mitä sille tehdään, vai saanko tilalle peräti uuden laitteen?

Lumitöiden ja akkuspektaakkelin lisäksi otin myös kumiveneemme perämoottorin mukaan öljynvaihtoa varten. Myös syksyllä heikkotehoiseksi osoittautunut hakuvalo päätyi matkaan. Syykin valon huonoon näkyvyyteen selvisi umpiota irrottaessa. Heijastinpinta oli nimittäin ruostunut aivan olemattomiin.

Alapuolisessa kuvassa ovat kotimatkalla myös varakoneemme Joutsenon Dieselasennuksessa tarkastuksessa käynyt ruiskutuspumppu sekä suuttimet.

Wickström-Lister moottorin käyttöohjekirja

Olen viime syksyn ja tämän kevään aikana saanut ilokseni olla yhteydessä 1907 valmistuneen m/s Möhkö laivan omistajiin. Parhaillaan telakoituna olevaan alukseen ollaan tämän talven aikana tekemässä suurta ja huolella suunniteltua remonttia. Kaikista näistä suunnitelmista ja myös hommien etenemisestä onkin ollut todella mukava saada kuulla. Jonkinlaista vertaistukea se kai on, kun ilolla ja suurella mielenkiinnolla seuraa muiden remontteja ja aikaansaannoksia.

Kaiken muun ohella minulle kerrottiin myös, että Möhkön vanhaa Wickströmin 70-80 hv:n moottoria ollaan vaihtamassa tässä samassa rytäkässä modernimpaan. Tästä johtuen irti otettu moottori kaipailikin itselleen pikaisesti uutta kotia. Satuin kuin satuinkin tietämään, myöskin Saimaan vesillä seilailevan m/s Aku -laivan tarvitsevan varaosia samanlaiseen, mutta vikaantuneeseen koneeseensa. Niinpä yhteystiedot vaihtoivatkin omistajaa ja sain ilokseni pikapuoliin kuulla moottorinkin tehneen samoin. Säästyipä ainakin tämä masiina kyyditykseltä Kuusankoskelle. Toivottavasti moottorista on myös apua Akun saattamisessa takaisin ajokuntoon.

Näiden molempien edellä mainittujen laivojen omistajilta olen myös yrittänyt metsästellä Wickströmin dieselmoottorien alkuperäistä ohjekirjaa. Molemmilla semmoinen onkin hallussaan ja tässäpä ihmeteltäväksi Möhkön omistajilta saatu. Se tosin paljastui lähemmässä tarkastelussa olevan Listerin lisenssillä tehdyn Wickström koneen ohjekirja eli ei juuri sellaisen kuin Akussa, Tähdessä ja Möhkössäkin vielä viime syksynä. Paljon yhteneväisyyksiä niissä kuitenkin kaikesta huolimatta on. Joka tapauksessa kiitos vaivannäöstä Möhköläiset! Ohjekirjaa lukiessa kannattaa mielestäni kiinnittää huomiota myös vanhahtavaan kieliasuun. Tekstissä vilistävät nimittäin silinterivuorit ja suulakkeenpitimet sekä neuvotaan käyttäjää varsin yksityikohtaisesti mm. "Kylmällä säällä lähtee moottori helpommin käyntiin, jos ilmasiivilän kautta annetaan pieni "bensiiniryyppy".

Samainen opus löytyy myös kansalliskirjaston sivuilta. Siellä on paljon muutakin Wickströmeihin liittyvää, kuten joku teistä lukijoista taannoin minulle ystävällisesti vinkkasi. Kiitos siitäkin tiedonjyvästä!

Osoite sivuille on:

http://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/publishers/Wickström-Veljesten%20Moottoritehdas%20Osakeyhtiö


Sellainen maininnan haluan tähän vielä liittää, että jos joku teistä viisaammista tietää, onko tämän tai jonkun aiemmin esillelaittamani teoksen julkisessa esittelyssä blogissani joku tekijänoikeudellinen ongelma? Tarkoitukseni on nimenomaan innostavasti esitellä lukemiani teoksia ja suositella niiden hankkimista itselle eikä paljastaa kaikkea sisältöä. Tosin tämä nimenomainen käyttöohjekirja löytyy alta kokonaisuudessaan, kun se on kuitenkin kaikkien luettavissa Kansalliskirjaston sivuilta.

Joka tapuksessa, jos tällaisia näkemyksiä kuitenkin jostakin syystä ilmenee niin kertokaa ihmeessä minulle. Poistan kyllä viipymättä sellaiset kirjoitelmani. Myös jos jotakin kuvaa, henkilön tai laivan nimeä yms. ei saa julkaista niin viestittäkää vain siitäkin reilusti tännepäin. Kaikilta blogissani mainitsemiltani henkilöiltä olen kyllä kysynyt luvan heidän nimensä kertomiseen, mutta laivojen kohdalta se olisi melkein mahdotonta. Ihmisen mieli voi myös muuttua. Sekin on sallittua.. Osoite on edelleenkin tahtilaiva@gmail.com

Mutta sitten asiaan. Tässä siis Wickström-Lister Diesel-moottorin käyttöohjekirja vuodelta 1940. Nautinnollisia lukuhetkiä, olkaapa hyvät!

Linkkejä:

http://www.pohjois-savonwanhatlaiwat.fi/paatit/mohko.html

http://www.pohjois-savonwanhatlaiwat.fi/paatit/aku.html