maanantai 11. elokuuta 2014

Puumala ja Sahanlahti


Tunsin pientä ylpeyttä manööveeratessani Tähden pois Kulkemuksen laiturista seuraavana päivänä. Noin 6 metriä sekunnissa puhaltanut itätuuli painoi meidän oikeata kylkeä voimakkaasti vasten laituria ja peruutettuani pois paikaltamme yritti tuuli itsepintaisesti saada Tähden perän kääntymään vastatuuleen eli juuri lähtösuuntaamme. Sen verran on kokemusta jo kuitenkin karttunut ja varsinkin regatassa muiden vastaavien alusten manöövereitä tarkkailtu, että sain laivan päättäväisillä liikkeillä tarjolla olleessa pienessä tilassa kääntämään keulansa lähtösuuntaan. Siitä olikin sitten niin mukava lähteä jatkamaan matkaamme kohti seuraavaa kohdetta, että meinasin ensimmäistä kertaa tälle kesälle sivuutta reimarin väärältä puolelta. Onneksi kuitenkin huomasin virheeni ajoissa.


Lähdimme Sulkavalta seurailemaan pitkää ja kapeaa reittiä, joka kulki Kaartilanselän, Linnavirran, Enonveden ja Varmavirran kautta kohti Puumalaa. Vasta reilut 15 meripeninkulmaa ajettuamme kohtasimme Haapaselällä taas Savonlinnan ja Lappeenrannan välisen syväväylän. Reittivalinta osoittautui oikeaksi, sillä kapea väylä ja sen tarjoamata maisemat olivat myös Savonlinnasta kyytiimme tulleiden sukulaisten mielestä oikein mainiot.

Linnanvirran kohdalla jyrkkien kallioiden juurella ollut retkisatama nro 4460 jäi mieleen tutustumisen arvoisena paikkana. Ehkäpä joskus ensi kesänä poikkeamme siellä.

Aurinko paistoi ja lämpötila nousi yli kolmeenkymmeneen asteeseen. Veden lämpötila oli puolestaan yli 24 astetta kaikuluotaimen mittarin mukaan. Edellisenä iltana ja yönä invertterin käytön seurauksena 11,5 volttiin tyhjentyneet huviakut täyttyivät tällaisella helteellä alle tunnissa 14 voltin jännitteeseen aurinkopaneelin ja moottorin laturin lataamana. Tuuminkin ajellessani pitäisikö akkukapasiteettia kasvattaa reilusti, jotta akut eivät olisi koko ajan niin suuren rasituksen alaisena. Jännite nimittäin vaihtelee 11-14 voltin välillä melkein päivittäin. Tavoitteeksi voisi ehkä asettaa imuroinnin onnistumisen luonnonsatamassa pelkällä täyteen varattujen akkujen virralla ilman, että invertteri alkaisi piippauksellaan varoittelemaan jännitteen liiallisesta laskemisesta. Huviakkuja Tähdessä on tällä hetkellä noin 400 Ah, mutta kuinkahan hommat toimisivat jos niitä olisikin 800Ah? Siinäpä sitä tuumailua riittääkin ja puuhaa talven ajalle. 

Uimavarusteita kuivateltiin kaiteilla ja taavettiin viritetyssä riippumatossakin taisi olla matkan aikana ruuhkaa.



Vajaan kolmen tunnin kuuman ajelun päätteksi saavuimme Puumalaan, jonka ohitimme jatkaaksemme samantien matkaa kohti Sahanlahtea, jota useampi kesän aikana kohtaamamme kanssaveneilijä oli muistanut kehua.

Puumalan kuuluisa ja korkea silta tuli kuitenkin kuvatuksi.

Sahanlahti http://www.sahanlahtiresort.fi/ osoittautui kehujen arvoiseksi paikaksi. 

Ravintolan ruoka oli hyvää ja palvelu ystävällistä. Ja kuten yläpuolisesta kuvasta näkyy maisema terassilta poikkeuksellisen hieno. Tarjoiluhenkilökunnan lisäksi ruokia tarjoilemassa ja asiakkaita palvelemassa olivat myös uuden yrittäjäpariskunnan rouva ala-asteikäisen tyttärensä kanssa. Kaikinpuolin onnistunut pysähdys kruunattiin tietenkin useammalla uimakerralla satamassa sekä upean höyrykäyttöisen Kaima-laivan tutkimisella. Pysäköimme nimittäin satamassa aivan hänen viereensä. Kaimasta lisää tuolla. 


Hauskana huomiona pitäisin Kaiman osalta myös sitä, että laivan huippunopeus on mielestäni huomattava. 12 solmun vauhtia kulkiessa solakkarunkoinen matkustajalaivaksi Varkaudessa vuonna 1898 rakennettu Kaima jättää Tähden kirkkaasti toiseksi reilun 8 solmun suorituksellaan. Tosin se on tietenkin vain huippunopeus aivan kuten luulisin Kaimankin lukeman olevan. 

Keskimääräinen matkavauhti on muuten meillä tälle kesälle ollut noin 6,8 solmua polttoaineen kulutuksen ollessa silloin noin 6 litraa tunnissa. Leppoisaa menoa kuten asiaan kuuluu ja tunnuslauseena voikin mielestäni pitää seuraavaa. Tärkeää ei ole määränpää vaan itse matka!

Vielä ennen lähtöä satamasta kävimme mahat täysinäisinä tutkimassa paikalla joskus sijainneen sahan maallisia jäännöksiä. Vuonna 1740 perustetun Puumalan eli Miettulan sahan historiasta kertova museo oli jo harmillisesti ehtinyt siltä päivältä sulkea ovensa. Tuosta alla olevasta linkistä sahan toiminnsta voi kuitenkin lukea hiukan lisää.


Lopuksi vielä kuva satamasta, jossa ainakin näin elokuun alussa oli väljää. Ravintolan työntekijä muuten kertoi vierailupäivänämme heidän keittiönsa valmistaneen noin 200 ateriaa, kun taas heinäkuussa joinakin päivinä osa asiakkaista oli jäänyt asiakaspaikkojen loppuessa harmillisesti ravintolan ulkopuolelle. Vaikuttaakin siltä, että jatkossakin vierailut tällaisiin ns. suosikkipaikkoihin hoidamme lomasesongin ulkopuolella.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.