Maston huipun ankkurivalo sai nyt vihdoinkin uuden toimivan led-polttimon ja pienen askartelun jälkeen myös matkan varrelle mystisesti kadonnut jännitekin löytyi. Bilteman jännitemittarin totesin tätä hommaa tehdessä taas kerran näyttävän omiaan sillä vaikka akkujen jännite oli reilut 13V niin mittari kertoi maston huippuun tulevan 14,7V. Yleensä jännite tuppaa alenemaan mitä kauempana akuista ollaan, mutta meillä näköjään toisinpäin.
Seuraavana askartelimme parituntisen kansivalojen kanssa. Heti maston vaakatangon yläpuolelle etu- ja takakannen suuntaan asensimme tehokkaat 40W työvalot, jotta rantautumiset ja kaikki muutkin toimet pimeän aikaan onnistuisivat jatkossa helpommin.
Remontoinnin jälkeen ajoimme yöksi edelliseltä viikolta tuttuun Satamosaareen, jossa odottikin positiivinen yllätys. Paikalle oli nimittäin sattunut m/s Voima niminen Kaukaan tehtaan vanha amiraalilaiva. Laituri laivan vieressä oli tullessamme kuitenkin täynnä aluksia. Hetken tuumattuamme ajoimme paikalla olleiden neuvojen mukaan keulan rantaan aivan Voiman viereen ja kiinnitimme perän haruksilla läheisiin puihin. Sateissa vettyneen painavan lankonkin laskettuamme iltaohjelmassa olikin seuraavana vuorossa makkaranpaistoa ja paikalla pyörineen runsaan koirajoukon edesottamuksien seurailua. Uskomatonta kyllä, jokaisessa paikalla olleessa veneessä oli koira.
Vielä ennen nukkumaanmenoa saimme seuraavaksi aamuksi erittäin toivotun audienssin käydä tutustumassa m/s Voimaan ja ihmettelemässä mm. aluksen vielä paikallaan olevaa, vaikkakin toimimatonta, höyrykattilaa.
Yöllä nuoremmanpolven mentyä jo nukkumaan ehdin harrastelemaan pakosarjoja yhdistävän messinkipannan kimpussa. Muistaakseni laitoin samasta aiheesta tänne kuvia jo alkukesästä, kun yritin saada sen jo silloin tiiviiksi. Tässäkin remontissa kävi kuitenkin niin kuin monesti muulloinkin, että ensimmäisellä kerralla ei vielä saavutettu toivottua lopputulosta. Biltemasta hankitun uuninluukun tiivistenarun avulla tein nyt toisen yrityksen. Katsotaan sitten kuinka lopulta käy, mutta ainakin aamulla Wickströmiä heräteltäessä liitos vaikuttikin melko tiiviiltä.
Kuvassa kiilloitettu panta paikoillaan ja orginaali dopingneste antamassa yöpuuhailulle lisää fiilistä.
Iloisen aamupalan nautittuamme ja naapurilaivan isäntäväen herättyä kolkuttelimmekin jo Voiman ovia. Saimme mielenkiintoisen ja informatiivisen kiertoajelun laivan kipparilta. Aika Voimalla hurahtikin nopeasti ja Tähteen tehdyn vastavierailun päätyttyä huomasimme kellon olevan jo sen verran paljon, että meille tuli pienoinen kiire jatkaa matkaamme. Olimme nimittäin luvanneet olla heti puolenpäivän jälkeen ottamassa vastaan Lappeenrantaan junalla saapunutta miehistömme toista puolikasta. Kuvat upeasta laivasta unohdin siinä hässäkässä tietenkin kokonaan ottaa.
Voimasta kuitenkin lisää tuolla: http://www.suursaimaanwanhatlaiwat.com/voima.html
Yläpuolisessa kuvassa yritin saada pakoputken ja saunan savupiipun liepeiltä, juuri ajokierroksilla kuuluneen inhottavan resonoinnin loppumaan. Turvallisesti puutikulla vääntelin ja työntelin tulikuumaa äänenvaimenninta.
Seuraavaksi otin järeämmät aseet käyttöön. Tein tuollaisesta metallisesta reikänauhasta kiristyspannan putkien välille ja kuinka ollakaan lopulta poijuhaalla vääntäen onnistuin poistamaan äänen kokonaan. Ratkaisu on tietenkin tilapäinen, mutta mikä tärkeintä syy ääneen on löytynyt.
Tuli Lappeenrantaa lähestyttäessä otettua myös pari muutakin kuvaa, vaikka puuhastelu pakoputken parissa ottikin oman aikansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.