keskiviikko 27. elokuuta 2014

Neljän Tähden viikonloppu

Alkuperäinen suunnitelmamme oli lähteä syyskesäiseksi viikonlopuksi vesille koko vakituisen miehistömme voimin. Matkaan tuli kuitenkin heti alkuun pieni mutka, sillä osan porukasta oli käytävä perjantai-iltana syntymäpäiväkutsuilla. Juhlakutsusta vapaa miehistön puolikas päätti kuitenkin lähteä reissuun ja kuormasi auton ruokatarvikkeilla sekä tietenkin asiaan kuuluvilla remonttitarvikkeilla, ettei aika vesillä missään olosuhteissa kävisi pitkäksi. Pääsimmekin hyvissä ajoin iltapäivällä perille Niskalammen satamaan. Jotta hommat nyrjähtäisivät heti alkuun oikeallalailla liikkeelle kaadoimme alkajaisiksi Tähden maston.


Maston huipun ankkurivalo sai nyt vihdoinkin uuden toimivan led-polttimon ja pienen askartelun jälkeen myös matkan varrelle mystisesti kadonnut jännitekin löytyi. Bilteman jännitemittarin totesin tätä hommaa tehdessä taas kerran näyttävän omiaan sillä vaikka akkujen jännite oli reilut 13V niin mittari kertoi maston huippuun tulevan 14,7V. Yleensä jännite tuppaa alenemaan mitä kauempana akuista ollaan, mutta meillä näköjään toisinpäin.


Seuraavana askartelimme parituntisen kansivalojen kanssa. Heti maston vaakatangon yläpuolelle etu- ja takakannen suuntaan asensimme tehokkaat 40W työvalot, jotta rantautumiset ja kaikki muutkin toimet pimeän aikaan onnistuisivat jatkossa helpommin.


Remontoinnin jälkeen ajoimme yöksi edelliseltä viikolta tuttuun Satamosaareen, jossa odottikin positiivinen yllätys. Paikalle oli nimittäin sattunut m/s Voima niminen Kaukaan tehtaan vanha amiraalilaiva. Laituri laivan vieressä oli tullessamme kuitenkin täynnä aluksia. Hetken tuumattuamme ajoimme paikalla olleiden neuvojen mukaan keulan rantaan aivan Voiman viereen ja kiinnitimme perän haruksilla läheisiin puihin. Sateissa vettyneen painavan lankonkin laskettuamme iltaohjelmassa olikin seuraavana vuorossa makkaranpaistoa ja paikalla pyörineen runsaan koirajoukon edesottamuksien seurailua. Uskomatonta kyllä, jokaisessa paikalla olleessa veneessä oli koira. 

Vielä ennen nukkumaanmenoa saimme seuraavaksi aamuksi erittäin toivotun audienssin käydä tutustumassa m/s Voimaan ja ihmettelemässä mm. aluksen vielä paikallaan olevaa, vaikkakin toimimatonta, höyrykattilaa.


Yöllä nuoremmanpolven mentyä jo nukkumaan ehdin harrastelemaan pakosarjoja yhdistävän messinkipannan kimpussa. Muistaakseni laitoin samasta aiheesta tänne kuvia jo alkukesästä, kun yritin saada sen jo silloin tiiviiksi. Tässäkin remontissa kävi kuitenkin niin kuin monesti muulloinkin, että ensimmäisellä kerralla ei vielä saavutettu toivottua lopputulosta. Biltemasta hankitun uuninluukun tiivistenarun avulla tein nyt toisen yrityksen. Katsotaan sitten kuinka lopulta käy, mutta ainakin aamulla Wickströmiä heräteltäessä liitos vaikuttikin melko tiiviiltä.


Kuvassa kiilloitettu panta paikoillaan ja orginaali dopingneste antamassa yöpuuhailulle lisää fiilistä.


Iloisen aamupalan nautittuamme ja naapurilaivan isäntäväen herättyä kolkuttelimmekin jo Voiman ovia. Saimme mielenkiintoisen ja informatiivisen kiertoajelun laivan kipparilta. Aika Voimalla hurahtikin nopeasti ja Tähteen tehdyn vastavierailun päätyttyä huomasimme kellon olevan jo sen verran paljon, että meille tuli pienoinen kiire jatkaa matkaamme. Olimme nimittäin luvanneet olla heti puolenpäivän jälkeen ottamassa vastaan Lappeenrantaan junalla saapunutta miehistömme toista puolikasta. Kuvat upeasta laivasta unohdin siinä hässäkässä tietenkin kokonaan ottaa.

Voimasta kuitenkin lisää tuolla:  http://www.suursaimaanwanhatlaiwat.com/voima.html


Yläpuolisessa kuvassa yritin saada pakoputken ja saunan savupiipun liepeiltä, juuri ajokierroksilla kuuluneen inhottavan resonoinnin loppumaan. Turvallisesti puutikulla vääntelin ja työntelin tulikuumaa äänenvaimenninta.


Seuraavaksi otin järeämmät aseet käyttöön. Tein tuollaisesta metallisesta reikänauhasta kiristyspannan putkien välille ja kuinka ollakaan lopulta poijuhaalla vääntäen onnistuin poistamaan äänen kokonaan. Ratkaisu on tietenkin tilapäinen, mutta mikä tärkeintä syy ääneen on löytynyt.

Tuli Lappeenrantaa lähestyttäessä otettua myös pari muutakin kuvaa, vaikka puuhastelu pakoputken parissa ottikin oman aikansa.




Tähden historiaa osa 1.


Ajatuksenani on ollut jo pidemmän aikaa selvitellä itselleni vielä tarkemmin Tähden vaiheita. Tässä kuitenkin pieni ja yrityksistäni huolimatta sekava katsaus aiheeseen. Minäkin olen tietenkin lukemani ja kuulemani tiedon varassa joten, jos jollakin on asioihin tarkempaa tai uutta tietoa niin pyytäisin lähettämään sitä minulle osoitteeseen tahtilaiva@gmail.com

Laiva-lehden 3/2007 numero tarjoaa varsin kattavan tietopaketin Tähden mielenkiintoisesta ja vaiherikkaasta historiasta.





Yritän säästyä kirjoittamasta kaikkea uudelleen, joten tuossa aluksi Tuomo Scheringin kirjoittama juttu kokonaan. Ja sitten hiukan tarkemmat kuvat helpottamaan lukukokemusta.



Muita minulla tällä hetkellä tiedossa olevia lähteitä Tähden historiasta ovat Isoisän laivat -kirja, joka on vuonna 2000 ilmestynyt Raimo A. Wirrankosken kirjoittama Päijänteen huviliikenteessä seilaavista vanhoista ammattilaivoista kertova mielenkiintoinen opus. Tähti löytyy sieltä nimellä m/s Hajuherne. Eri lähteistä löytyvissä tiedoissa on varsin paljon eroavaisuuksia, kun esimerkiksi kyseisen kirjan mukaan Tähti olisi siirtynyt Kalarannan konepajan omistukseen jo 1930-luvun lopulla eikä vasta vuonna 1951, kuten edellisessä jutussa kerrottiin.


Myös Oulujärven vanhoista laivoista on löytyvät nettisivut, jossa kerrotaan Tähdestä lyhyt historiikki.



Sain Tähden meille myyneiltä muistoksi myös Mirkku-kortin, jossa Desjatyj tai joku sen sisaraluksista on alkuperäisessä venäläisen miinanlaskijan ulkoasussa. Kääntöpuolella on taas hiukan minun aiemmista tiedoistani eriäviä tietoja sisältävä historia. Siellä kerrotaan Työmoottori I:sen olleen vuonna 1951 laivojenkorjausproomuna. Lieneekö kyseessä vain termi "proomu" vai olisiko Kalarannan konepaja käyttänyt alusta aluksi ilman moottoria? Tai olisiko puolustusvoimat myynyt aluksen ilman moottoria Kotkaan? Jälkimmäinen on varmaankin todennäköisin vaihtoehto, sillä otin asiaksi ja soittelin Tähden ennen omistaneille kavereille ja sain sieltä kuulla S25:n olleen Ilmavoimissa ollessaan vesitasolentokoneiden polttoaineenkuljetusproomuna. Luultavaa siis onkin ettei aluksessa olisi ollut moottoria myöskään Sotasataman ja 2. Erillisen Rannikkotykistöpatteriston omistusaikoina. Vasta Kotkassa siihen olisi laitettu 70-80hv Wickström -moottori.

Tuossa alla Tähden kaikki entiset nimet ja niiden antamisajankohdat.

Tässä kuvassa Työmoottori I on ilmeisesti hommissa Kotkan satamassa. Kesällä rapsuttaessani maalausta varten ruosteita Tähden hyttirakennelmista löysin vaaleiden maalikerrosten alta vihreää. Mietin silloin onko se jotakin entisaikojen pohjamaalia, mutta tämä kuva kertoo sen toimineen nimenomaan pintamaalina.

Vuosimallin 1960 Wickström DEA-RK -moottorista löysin myös itselleni uutta tietoa edellisten omistajien kertomista jutuista.

"..siisti ja puhdas konehuone, jossa pyörii harvakseen 100 hp 4-sylinterinen Wickström. Kone on vuosimallia 1960 ja se on asennettu laivaan noin 15 vuotta sitten. Moottori on kulkeutunut puolustusvoimilta Savonlinnan telakalle josta se löysi kunnostettuna tiensä tähän alukseen. Moottori on tämän aluksen kolmas, entinen oli myös Wickström ja ensimmäinen puolestaan Loke –petrolimoottori. Höyrykonetta tässä paatissa ei siis ole ollut."

En ollut tiennyt, että Tähden nykyisen Wickström-moottorin matka on jossakin vaiheessa kulkenut Puolustusvoimien kautta. Luulin sitäpaitsi virheellisesti, että se olisi laitettu laivaan Kalarannan konepajan toimesta Kotkassa jo vuonna 1960 eikä, kuten nyt sain tietää, 1980-luvun lopulla.

Puolustusvoimat käyttivät tietääkseni pienempiä 70-80hv ja samanlaisia 100-130hv Wickströmin moottoreita laivakoneina ja esimerkiksi generaattoreina. Huutokauppojen kautta ilmeisestikin juuri 1980-luvulla ovat viimeiset tällaiset moottorit sitten jatkaneet matkaansa uusiin tehtäviin. Niin kai tämäkin yksilö oli päätynyt Savonlinnaan ja sieltä Lahteen, jossa itse asennustyö on tehty. Positiivinen yllätys oli myös tieto, että Tähteen eli silloiseen Mirkkuun laitettu kone on kunnostettu niinkin äskettäin kuin 80-luvulla. Huvikäytössä tulevilla vähäisillä ajotunneilla ei siis luulisi saavan konetta kulumaan loppuun vielä vuosikymmeniin.

Vielä kiinnostaisi tietenkin saada tarkalleen selville, mitä kunnostuksia koneelle on silloin tehty? Konehuoneen syövereistä olen illan hämärinä tunteina siellä tunnelmoidessa onnistunut löytämään esimerkiksi vanhat kannentiivisteet, jotka viittaavat siihen että nekin olisi jossakin vaiheessa vaihdettu. Varma siitäkään ei kuitenkaan voi olla. Kuulin myös vinkin, että jos kannentiiviste hajoaisi vesillä ollessa niin kuparilangasta tehdyllä lenkillä voisi tiivisteen korvata väliaikaisesti ja saada laivan ajettua satamaan. Näin on kuulema joskus jouduttu tekemään jonkun toisen koneen kohdalla. Toisaalta minähän olen jo todistanut Wickströmin toimivan kolmisylinterisenäkin eli erilaisia korjausmahdollisuuksia piisaa..

Tuossa välipalana epäselvä kuva Wickströmin mallikilvestä. Hevosvoimat 100-130, malli DEA-RK, huippukierrokset 1000, valmistusvuosi 1960 ja sarjanumero 2079.

Tiedoissa mainitaan myös Locke tai Loke 50hv petrooli/bensamoottori.. Tuosta ilmeisesti venäläistä alkuperää olevasta Tähden ensiasennusmoottorista minulla ei ole vielä mitään tietoa.

Tähti sisaraluksineen on rakennettu Crichtonin Pietarin Ohtan tehtailla. Ohta on Nevajoen sivuhaara. Jostakin Isoisän vanhojen-juttuun on myös sotkeutunut Ischoran tehdas. Vähän pidemmälle Nevaa pitkin mentäessä tuleekin vastaa Ust-Izhora niminen paikka. Mitä siellä sitten on tapahtunut ja miksi se mainitaan tehtaan paikkana? Sitä en tiedä. Sekavaa sanoisin.

Wikipedia kertoo kuitenkin Ohtan alueesta seuraavaa:

Suuri-Ohta (ven. Больша́я О́хта, Bolšaja Ohta) on historiallinen kaupunginosa ja kunnallishallintoalue PietarinKrasnogvardeiskin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee kaupungin itäosassa Nevan oikealla rannalla. Etelässä Ohtajoki erottaa kaupunginosan Pienestä-Ohtasta.
1700-luvulla Nevan rannalle syntyi Ohtan telakan työntekijöiden asutuksia. 1800–1900-luvun alussa Suuri-Ohta oli Pietarin teollinen esikaupunki. Vuosina 1908–1911 rakennettu silta yhdisti sen kaupungin keskustaan.

Seuraavaksi pääsemmekin oikean mysteerin kimppuun! Seuraava teksti löytyy osoitteesta:


Tsaarin laivaston jäännöksistä syntyy 1918 itsenäisen Suomen laivaston runko
Venäjän Itämeren laivaston pääosa makasi talven 1917-1918 toimettomana ja Itämereltä karkotettuna Helsingissä. Saksalaisten joukkojen lähestyessä joutuivat vallankumouksellisten bolsevikkien lietsomat kapinalliset matruusit paniikkiin.
Venäläiset saivat kuitenkin neuvoteltua nk. "Hangon sopimuksen", joka varmisti heidän turvallisen lähtönsä Helsingistä ja sitoi heidät puolueettomuuteen saksalaisten ja punaisten suomalaisten välisissä yhteenotoissa. Viimeiset venäläiset alukset poistuivat Helsingistä 12.4.1918. Suomeen jäi osa aluksista, joita ei voitu eri syistä kuljettaa jäissä. Näistä aluksista muodostui itsenäisen Suomen laivaston runko 1920-luvun loppuun asti.

Jotenkin minulle oli iskostunut päähän, että Desjatyj olisi ollut alun alkaenkin jo Venäjänvallan aikaan sijoitettuna Suomenlinnaan. Ja että se olisi nimenomaan jäänyt saksalaisille sotasaaliiksi satamassa eikä merellä. Näin ollen edellisessä lainauksessani puhuttaisiin myös tämänkin aluksen vaiheista. Tätä tukevat myös kaikki aiemmin laivastamme saamani tiedot.

Nyt kuitenkin kuulin sen kotisataman saattaneen olla myös Kronstadt. Sieltä lähetettynä Desjatyj olisi ollut miinoitustehtävissä Suomenlahdella joutuessaan saksalaisten kaappaamaksi vuonna 1917 tai 1918. Alla oleva leike Mikko Harjulan kirjasta Itämeri 1914-1921 kertoo kuitenkin vastaavan kokoisten, samana vuonna ja samalla tehtaalla valmistuneiden ja samalla periaatteella nimettyjen miinanlaskuveneiden olleen sijoitettuna Suomeen, joten todennäköisempänä pidän ehkä kuitenkin tätä vaihtoehtoa.




Ja sitten oikea pommi! Vielä uskomattomampi oli kuitenkin ilmeisesti Museovirastolta joskus saatu tieto, että juuri Desjatyj eli silloin jo S25 olisi ollut raivaamassa Suomeen salaa vuoden 1917 lopussa saapuneille jääkäreille miinoista vapaata reittiä Loviisan edustalla. Joko heidät ulkosaaristoon Hamnskärille tuoneelle saksalaiselle UC57 sukellusveneelle ja/tai sitten kyytiläisille saarelta maihin. Tarkempaa en vielä osaa sanoa, mutta selvittelen kyllä aivan varmasti onko tuossa tarinassa perää.

Aiheesta lisää tuolla:  http://www.jp27.fi/jaakarit/lockstedtin-koulutusjoukko/kotiinpaluu


Jotakin hassua sattumusta on siinäkin, että minulla on ollut jo monena vuonna tarkoitus Loviisan ja Kotkan suunnalla veneillessä käydä noin 30 kilometriä mantereesta sijaitsevassa Hamnskärissä katsomassa suomalaisten, Saksassa sotilaskoulutusta saaneiden Jääkäreiden kunniaksi pystytettyä muistomerkkiä. Nyt sinne on kuitenkin aivan pakko jossakin vaiheessa mennä ja nimenomaan Tähdellä. Jos tämä tieto todellakin pitää paikkaansa. Jääkäreitä tuli Suomeen kyllä muillakin kyydeillä mm. Vaasaan ja ylipäätään pitkin rannikkoa. Voihan se myös olla, että jollain muulla reissulla S25 olisi ollut raivaustehtävissä. Mutta katsotaan..

Tarinaa jääkärien kotiinpaluusta löytyy tuolta.

http://www.oyk.fi/~lauri.svard/kirjoitelmatv-pj1.htm


Kovasti kiinnostaisi myös Tähden eli silloisen S-25 -laivan tai proomun vaiheet Suomen osallistuessa vai pitäisikö sanoa joutuessa Toiseen maailmansotaan vuosina 1939-1944.

Tällaista tietoa minulla on tässä vaiheessa, mutta vielä on muutama kivi kääntämättä. Katsotaan sitten  onnistunko löytämään vielä jotakin uutta tarkentavaa informaatiota.

Joka tapauksessa on uskomaton ja vilunväristyksia nostattava ajatus, että Tähti olisi näytellyt näin suurta osaa Suomen historiallisissa tapahtumissa.




maanantai 25. elokuuta 2014

Myydään veneilytarvikkeita


Nyt, kun olen saanut Teidät lukemaan blogiani niin ajattelin alkaa myymään kaikenlaista tallini perukoille kasautunutta roinaa..

Minulle on kertynyt vuosien varrella hiukan ylimääräistä veneilytavaraa, joten jos kiinnostaa niin saa ottaa yhteyttä. Rohkeitakin tarjouksia otetaan vastaan, kun tarvikkeet ovat tosiaan minulle ylimääräisiä!

Tallista löytyvät ainakin:

-Uusi teräsvenekompassi Ritchie Hb-845



-Uusi käyttövesipumppu Johnson



-Uusi heittoliina ja uusi pelastusrenkaan valo



-Kiertovesilämmityksen patteri. Pituus 1,1 metriä.



-Kiertovesipumppu 24V




-Ikkunoiden kiinnitykseen kaksi pätkää mustaa käyttämätöntä painelistaa valkoisella kiilakumilla 3,2 ja 1 metriä. Lasin vahvuus 4mm ja seinän 12mm.



-Puhallinlämmittimen metallinen Y-haara ja puhallussuutin 55mm letkulle.



-Poijuhaka



-Pieni invertteri




-Pääkytkin

-Lämmityspatteri 230V




-Sinistä vesijohdon suojaputkea

-Fiskarin vanha, mutta ehjä ja vedenpitävä pressu.



-Valmiiksi kertaalleen pellavaöljyllä ja kahteen kertaan punaisenruskealla puunsuojalla kyllästettyä valeura- eli ns. siskonpaneelia yhteensä ainakin 370 metriä. Pinossa on eri mittaisia paneeleja, mutta keskipituus on noin 210 cm.




-Äänieristettäkin taitaa löytyä pari neliötä.

-Jos joku kaipailee veneelleen talvisäilytyspaikkaa ja/tai mahdolisuutta remontoida katon alla venettään, niin pihastamme Vantaalta löytyy korkea sisämitoiltaan 4x10 metrinen pressuhalli. Sähköt ovat vieressä ja 32A voimavirtaa on myös tarjolla. Remonttiapuakin voisin ehkä tarjota, jos joku sellaista kaipailee.





Siinä alkuun. Katsotaan sitten mitä tallista jatkossa paljastuu. Yhteydenotot:  tahtilaiva@gmail.com

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Lisää remontointia


Moottori oli saatu kasaan ja pyörimään, joten oli aika tarttua seuraaviin haasteisiin. Seuraavaksi laitoin aurinkopaneelin lataukseen valintakytkimen, jolla voin valita lataako paneeli 12V vai 24V järjestelmää.


Ostin muuten Clas Ohlsonilta alennuksesta Dymo-laitteen, jolla saa kätevästi merkattua koko elämän.

Seuraavana oli vuorossa käyttövesipumpun vaihto. Tuossa vanha pumppu.

Tähdessä olevaan vanhemman malliseen Jabscon pumppuun en onnistunut varaosia löytämään kuin Englannista, joten päädyin lopulta ostamaan Suomesta uuden pumpun. Sen hinta oli halvempi kuin varaosien. Jotta homma ei kuitenkaan menisi liian helpoksi, osoittautui ostamani pumppu kuitenkin laskelmistani huolimatta heti liian pieneksi. Lämminvesivaraajan lämmittämä vesi ei tullut kunnolla suihkulle asti vaan pelkästään kylmä. Pumpun paine ei siis vain yksinkertaisesti riitä tämän kokoiseen järjestelmään. Ei tullut lopulta halvaksi tämäkään remontti, sillä joudun nyt vaihtamaan pumpun saman liikkeen myymään uuteen ja tehokkaampaan ja siis tietenkin kalliimpaan tuotteeseen.

Olin jo kesällä aikonut asentaa Tähteen automaattipilssipumpun kaiken varalta. Jos vaikka sattuisi niin onnettomasti, että laiva saisi vuodon juuri, kun emme itse olisi sitä vahtimassa. Tarvikkeet olivatkin jo valmiina, sillä löysin laivan uumenista käyttämättömän kohokytkimen. Ilmeisesti joku aiemmista omistajistakin oli suunnitellut samaa manööveriä. Kyseinen laite kytkee automaattisesti pilssipumpun päälle vedenpinnan noustessa aluksen sisällä. Tein asennuksen silleen, että edes pääkytkimen kääntäminen nolla-asentoon ei ohita kytkintä. Pumppu saa siis virtansa oman automaattisulakkeen kautta suoraan akulta ja on näinollen aina toiminnassa.

No sitten.. Seuraavaksi pääsemmekin palaamaan jo aiemmin sivuamaani potkurinakseliasiaan. Tähdelle nimittäin saapui alkuillasta regatassa tutuksi tullut laivamies heittokellonsa kanssa mittailemaan potkurinakselin liikkeitä. Edellisen omistajan ohjeena oli jossakin vaiheessa tarkastaa ja tarvittaessa korjata/vaihtaa vanha noin kolmimetrinen akselinpätkä. Pitkin kesää käydessäni rasvaamassa kesken ajon potkurinakselinlaakeria olin kummastellut akselin mielestäni suurta heittoa. Olin myös huomannut akselin ottaneen jossakin vaiheessa hiukan kiinni rungon kaareen. Näistä mittauksissa ja pohdinnoissa menikin useampi tunti. Muistoksi niistä jäi tuollainen pöytäkirja ja puhelinnumero kaverille, joka voisi auttaa tämän ongelman korjaamisessa.



Ajamista akselin kierous ei onneksi estä vaikka ilkeältä 2,8 millin heitto sen pyöriessä kyllä näyttää. Teinkin illan alkaessa hämärtää vielä päätöksen lähteä ajamaan Imatralta noin tunnin matkan päässä sijaitsevaan suojaisaan Satamosaareen. Jos kerran ollaan veneellä niin pitäähän sitä edes käydä vesillä. Aiemmin en olekaan aivan noin pimeässä Tähdellä ajanut. Saapuessani kohteeseen ja vanhan hakuvalon osoittautuessa aivan onnettomaksi en uskaltanut kuitenkaan alkaa yrittämään saada Tähteä enää laituriin vaan laskin suosiolla ankkurin keskelle suojaisaa lahtea. Laitureissa jo olleet yöpuulle käyneet pimeät veneet vaikuttivat myös päätökseeni.

Tämäkin siirtymä meni jo tutuksi tulleella tavalla. Nimittäin noin puolimatkassa tuli nenääni normaalista poikkeava haju konehuoneesta. Haju oli tuttu aiemmista härveleistä, joten tiesin suurinpiirtein mistä voisi olla kysymys. Kaasu pois, vaihde vapaalle ja kipinkapin konehuoneeseen keskellä pimeätä järvenselkää. Nenällä tekemäni alustava havainto osoittautui oikeaksi sillä konehuoneen takaseinä ja katto olivat aivan märkiä. Pakoputken päällä käryävä ja seinät sotkenut aine oli jäähdytysnestettä. Kone kävi normaalisti, lämmöt ja öljynpaineet olivat normaalit, mutta mistään en kuitenkaan vuotoa löytänyt. Kaasuttelin hiukan konetta jos vuoto paljastaisi itsensä, mutta ei. Kaikki näytti olevan kunnossa paitsi jostakin oli hetki sitten lentänyt aikamoisella paineella jäähdytysnestettä.. Aikani ihmeteltyäni ja taskulampulla jäähdytysputkia tutkittuani päätin jatkaa Satamosaareen ja palata siellä asiaan.



Saareen saavuttuani oli vielä saunan lattian alla olevan pumppukaivon, joka siis pumppaa saunan ja tiskialtaan likavedet pihalle, automaattipumpun vaihto tekemättä. Se olikin suht' pikainen homma, sillä se ei kestänyt kuin tunnin. Siitäkin ajasta suurin osa meni epähuomiossa polttamani sulakkeen paikan löytämiseen. Se kun ei tietenkään ollut sulaketaulussa. Lopulta pumpun alettua toimimaan ja laitettuani palaneen sulakkeen tilalle uuden automaattisulakkeen oli kello jo lähempänä puoltayötä. Lämmittelin siinä sitten vielä saunan ja nautin täysinrinnoin vesilläolosta muutaman kylmän oluen avustuksella.

Seuraavana aamuna sikeästi nukutun yön jälkeen herätys oli jo ennen kahdeksaa. Tämän päivän urakan aloitin etsimällä yläpuolisessa kuvassa olevan jäähdytysputken vuotokohdan. Se löytyikin nyt helposti ja tuli korjattua samantien putkea lyhentämällä. Sitten oli vielä yksi juttu tekemättä ennen paluumatkaa satamaan ja automatkaa kohti kotia. Puhuin jossakin aiemmassa kirjoituksessani akkukapasiteetin lisäämisestä ja olinkin tehnyt Motonetista hankintoja siihen liittyen. Kulmarautaa ym. tarpeellista ostin puolestaan Puuilo nimisestä liikkeestä. Kotona autotallissa olin rakentanut valmiiksi lisäakkujen telineen.

 Melkein luokkahitsari.



Mukava oli hitsata pitkästä aikaa melkein kymmenen vuoden tauon jälkeen. Tuossa sitten teline asennusvalmiina.


Ja sitten paikoilleen asennettuna. Pitää vielä tuumia akkujen mahdollista suojausta myöhemmin.


Akun pitkät kaapeloinnit suojasin varmuuden vuoksi muoviputkilla sillä lisäakkujen uusi teline tuli tilanpuutteen ja tasapainotuksen takia eri puolelle laivaa kuin vanhojen akkujen.