maanantai 30. kesäkuuta 2014

Ahkiolahden kanava ja Kallavesi


Joku jo kysyikin, kun on jäänyt kertomatta omasta aiemmasta veneilyharrastuksestani. Tässäpä siis "lyhyt" yhteenveto asiasta. Ennen sitä kuitenkin sähköpostiosoite, jonne voi kirjoitella jos jotakin asiaa sattuisi jollakin minulle olemaan. Luen sitä todella satunnaisesti, mutta joka tapauksessa.. se on sellainen kuin.. tahtilaiva@gmail.com

Pienestä pojasta asti olen aina haaveillut vanhan laivan omistamisesta ja kaikki veneisiin ja varsinkin laivoihin liittyvä on kiinnostanut kovasti. En kuitenkaan ollut koskaan, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, veneillyt Oulujärven ulkopuolella. Nelisen vuotta sitten sain kuitenkin lopullisen kipinän oman veneen hankintaan. Reilut 9 metrinen matkavene, jonka kunnostin ja varustelin parin vuoden aikana täydellisesti toimikin ikäänkuin mentorina veneilyyn. Perehdyttäminen alkoi mukavasti, kun koskaan aiemmin merellä tai yksin veneilleennä ajoin paatin Turun seudulta Helsinkiin parhaimmillaan yli 15 metriä puhaltaneessa syysmyrskyssä. Kaksi ikimuistoista päivää siihen meni. Jo sillä matkalla tuntui siltä, että kunhan hiukan on hommia opeteltu voisi suurempi alus tulla kysymykseen. 

Edellisen veneemme ja siihen asentamani eteenpäinnäyttävän kaikuluotaimen kanssa kolusimme paljon luonnonsatamia. Veneilimme Turun saariston ja Kotkan välisellä merialueella kaikenlaisissa keleissä lumisateesta helteisiin huhtikuusta joulukuuhun. Senkin veneen matkoista ja varsinkin perusteellisesta remontista meinasin blogin tehdä. Jotenkin kuitenkin tuntui, että vasta joskus tulevaisuudessa löytyvä oma Laiva on sitten se juttu. 

Pari vuotta ehdin myös ympäri Suomea kierrellä erilaisia laivaprojekteja katselemassa. Parista laivasta hieroimme kauppaakin, mutta tuloksetta. Lopulta monen mutkan kautta Tähti tuli vastaamme. Toivomuksena, jos sellaisia tässä tapauksessa edes saa esittää, oli vanha suht' hyväkuntoinen rautalaiva jolla olisi mielenkiintoinen historia. Mielestäni löysin juuri sellaisen.

Tähti niin kuin melkein kaikki muutkin vanhat, nykyään huvikäytössä olevat entiset ammattilaivat, ovat ehtineet olla useiden yksityishenkilöiden omistuksessa. Silläpä jotenkin tuntui vaikealta aloittaa kirjoittaminen laivasta, josta toisilla on paljon pidempi aikaisempi kokemus. Olisin kuitenkin itse laivahommia suunitellessa ja niistä haaveillessa halunnut lukea rehellisiä ja kokemuspohjaisia tarinoita laivaharrastuksesta. Myös aivan sen alkumetreiltä. Sellaista en kuitenkaan tällaisista aluksista löytänyt. Tässä siis ollaan.

Paljon mielenkiinntoista opettelua sekä haltuunottamista ja seikkailua erilaisissa tilanteissa. Uusia haasteita ja jotakin muutakin tekemistä lomalla kuin auringonotto. Sitähän tämä harrastus sisältää. 

Sitten hiukan reissumme jatkosta.

Nerkoon kanavalta päästyämme ajelimme oikein mutkaista ja mukavaa maisemareittiä pitkin aina Ahkiolahden kanavalle asti. Ujutettuamme varsin onnistuneesti itsemme Maaninkajärven ja Onkiveden välisestä kanavasta, jossa järvien pintojen korkeusero on yli kolme metriä, pyöräytimme Tähden uittomiesten laituriin heti sulun alapuolella.






































Kävimme kahvilla ja jäätelöllä kanavan ylittävän maantien varressa olevalla kioskilla. Juomavettä otimme sieltä mukaamme myös, kun se oli päässyt melkein loppumaan. Sen jälkeen ajelimme vielä jonkin matkaa kunnes oli aika vetäytyä yöpuulle. Yön vietimme ankkurissa Saunalahti nimisessä lahdukassa vain satakunta metriä Iisalmi-Kuopio-väylältä.


Viereinen hauska kuva Oulujärveltä oli pakko laittaa tähän muistutuksena siitä, että ankkuriketjun hakkaaminen yöllä aallokossa ei ole ainoa haaste, jota ankkurissa olo perheellemme tarjoaa. Juuri mainitsemassani Saunalahdessakin kumivene piti varta vasten laskea Tähden päältä veteen, jotta kaverimme pääsee läheiseen saareen omille asioilleen.

















Seuraavana aamuna matkamme jatkui näin iloisissa ja aurinkoisissa merkeissä kohti Kuopiota aina Tikkalansaaren uuden aukaistavan rautatiesillan edustalle..


Noin 500-600 metriä ennen siltaa, juuri kun olin soittamassa sillan aukaisuhenkilökunnalle, alkoi konehuoneesta vanha Herra Wickström antamaan taas merkkiä kierrosten hiipumisesta. Löysäsin kaasun ja laitoin vaihteen vapaalle. Kone sammuikin hetken päästä ja ei auttanut muu kuin ohjata Tähti juuri sopivasti kohdalle sattuneelle hiukan matalammalle kohdalle ja kiirehtiä sen jälkeen keulakannelle ankkuripelin kimppuun.

Tällä kertaa suodattimien vaihto, veden valuttelu tankkien tyhjennyspropuista ja järjestelmän ilmaus ei ottanut aikaa kuin puoli tuntia. Onneksi olin ostanut varasuodattimet jo Kajaanista. 

Tämän pienen jumpan jälkeen tartuin luuriin ja soitin sillan avaavalle kaverille ja sainkin kuulla, että juuri nyt olisi hyvä hetki hoitaa alitus. Wickströmiä olin tätä ennen ehtinyt kymmenisen minuuttia koekäyttää eri kierroksilla jotta mahdollinen vesi paljastaisi itsensä. Kaikki kuitenkin toimi normaalisti ja niinpä jatkoimme matkaamme Kuopion matkustajasatamaan, josta sain Tähdelle paikan Karjalankosken ja Puijon etupuolelta. Saimme jättää laivamme pariksi päiväksi komeaan seuraan ja käydä itse sillä välin leikkaamassa kotona nurmikkoa ja pesemässä pyykkiä.










































sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Nerkoon kanavalla


Matti, Syväri ja Nikke ajoivat illalla kohti Iisalmea pari tuntia sen jälkeen, kun olimme jääneet Nerkoon kanavan odotuslaituriin Nerkoonjärven eteläpäähän. Hauska näky oli kaksi pientä hinaajaa suuren Matin perässä.


Mietimme jo illalla, että käyköhän tässä niin, että jäämme kolmikon hinaaman tukkilautan jalkoihin aamulla. Ja juuri niin kävikin. Herättyäni näky takanamme oli tämän näköinen.


Katsoin parhaimmaksi olla hätäilemättä lähtöa vaikka joku Iisalmesta päin tullut huvivene ohittikin rohkeasti ja fiksuna lautan aivan viime minuuteilla ennen sen menoa kanavaan. Me jäimme siis laituriin ja saimme nähdä parin isommasta lautasta erotetun pienemmän lautan uittamisen kanavan läpi. Pienemmät hinaajat Syväri ja Nikke häärivät kuin muurahaiset pieniessään isoa lauttaa ja ujuttaessaan puita läpi sulun. Kysyessämme toiselta heistä missä välissä Tähti voisi jatkaa matkaansa kanavan läpi ystävällinen miehistö ilmoitti, että syksyllä. No kyllä oma ajovuoro sitten järjestyi vajaan neljän tunnin odottelun jälkeen. Ehtipähän juoda rauhassa aamukahvit. Kiitos vaan siitä.


Alla Nerkoon-kanava 1800-luvun lopulla.


Kanava-alue on näköjään ollut komean ja hyvin hoidetun näköinen ennen niin kuin nytkin. Sen tekeminen tosin ei varmastikaan ollut kovin ruusuista. Suurena nälkävuonna 1866 aloitettiin tämän kanavan rakentaminen 300-400 nälän heikentämän paikkakuntalaisen ja muualta tulleiden kulkumiesten voimin. Töitä oli johtamassa insinööri Alfors von Haartman. 1554 metriä pitkä kanava saatiin valmiiksi kovan uurastuksen päätteeksi vuonna 1869. Lainasin tähän loppuun Kuopion museon julkaisua "Järviliikennettä Pohjois-Savossa" vuodelta 1978. Mielenkiintoinen kirja.


Suosittelen!

Niin ja vielä itse sulutuksesta. Lähdettyämme kanavan suulla sijainneesta odotuslaiturista ohitimme Nerkoonjärven puoleisessa avokanavassa pienen tukkilautan ja ajoimme aivan sulun lähelle kahdesta odotuslaiturista pohjoisempaan. 


Toisen hinaajan miehistön kanssa oli tosiaan sovittu, että he menevät lauttoinensa ensin sulkuun. Heidän hoitaessaan töitään paikalle ajoi myös toinen huvivene. He puolestaan kiinnittyivät etupuolellamme olevaan toiseen laituriin, josta kanavan automaattiohjaus käynnistetään. Sovimmekin heidän kanssaan, että kanavan vapauduttua he käynnistävät sen toiminnan nykäisemällä oikeasta, myös kanavan yläpuolisen sillan aukaisevasta narusta. Toinen aukaisuvaihtoehto on vain pelkän kanavan toiminta ilman aukeavaa maantiesiltaa. 

Jännityksellä odotimme elämämme ensimmäistä ajoa sulkuun ja kiinnittymistä kanavan seinämässä oleviin koukkuihin. Kaikki meni kuitenkin mallikkaasti lukuunottamatta kiinnitysmiehistön ei aivan tarpeeksi selkeätä ohjeistusta. Tähden ollessa vielä liikkeessä ja metrin päässä kanavan seinämästä köydellä jo yritettiin tavoittaa kanavan ylälaidalla ollutta paalua. Tilanne kuitenkin selvisi heti ensimmäisen yrityksen jälkeen ja Tähti pysähtyi mallikkaasti oikeiden kiinnikkeiden kohdalle. Kapteenin moka. Ensi kerralla selvemmät ohjeet.










lauantai 28. kesäkuuta 2014

Iisalmesta etelään


Laitan vielä tähän alkuun muutaman kuvan Tähden lennosta lavetin kyytiin, kun jäi edelliseen kirjoitelmaan laittamatta.




Molemmin puolin laivan etupuolelta löysin vanhat isot painaumat pohjakosketuksista. Mitään erikoisempaa muuta en havainnut. Edellisen omistajan parin vuoden takaiset maalit olivat pysyneet jäissä talvehtimisesta huolimatta hyvin pohjassa enkä mitään suurempia ruostekukkasiakaan onnistunut pohjasta löytämään. Huomiota kiinittivät myös mielestäni varsin pieni noin 60-70cm, mutta jyrkällä lapakulmalla oleva potkuri sekä ainakin tuuman vahvuisesta teräksestä tehty peräsin.



Mutta sitten takaisin asiaproosan pariin..

Lastattuamme Tähden täyteen matkatavaroita, ruokaa ja polttoainetta suuntasimme keulan Iisalmesta kohti etelää. Pari tuuttausta äänimerkillä ja arvokas lipuminen pois satamasta. Pakko todeta, että kyllä tuntui niin onnelliselta, kun kuljetus oli onnistunut niin hyvin ja pääsisimme nyt vihdoinkin tutustumaan meille täysin uuteen ja kovasti kehuttuun Vuoksen vesistöön. 



Porovedellä aurinko paistoi ja eipä aikaakaan niin saavuimme Itikkasalmen aukaistavalle sillalle. Etukäteen olin tutustunut reittiin ja minulla oli oletus, että kanavilta ja silloista löytyvät paikanpäältä ohjeet joiden mukaan saamme tarvittaessa ne toimimaan tai aukaistuksi. Jos siis eivät ole automatisoituja niin ainakin paikanpäältä tai sitten netistä olin olettanut puhelinnumeron löytyvän, josta saa yhteyden käyttöhenkilökuntaan. Näin ei kuitenkaan Itikkasalmessa ollut tai ainakaan emme annetussa tehtävässä onnistuneet. Kiikaroituamme tovin ohjeita sillasta ja etsittyämme kuumeisesti netistä laskimme ankkurin pienelle lahdelle juuri ennen siltaa. Suunnittelin parhaillaan kumiveneen laskemista vesille, kun paikalle veneili kaksi uistinta vetävää nuorta miestä. Kysyin heiltä neuvoa ja iloisesti he ilmoittivat etteivät ole tarvinneet pienellä veneellään aukaisuja, mutta lupasivat kuitenkin ystävällisesti samaan hengenvetoon katsoa ohjeita tarkemmin sillalta. Kohta sain seurata kavereiden kiipeilyä sillan rakenteissa ja eipä aikaakaan niin kaverukset tulivat ilmoittamaan, että sillan aukaisu tapahtuu noin 20 minuutin päästä. En tiedä onko tästä tullut jo tapa, mutta lahjoin nämäkin herrat parilla alkoholituotteella. Sitten hiukan odottelua ja päivän paistattelua takakannella tuulisessa, mutta muuten mitä mainioimmassa säässä.

Matkamme jatkui Itikkasalmesta leppoisasti ihmetellen Oulujärveen verrattuna kovin erilaisia reheviä ja sokkeloisia rantoja. Kapeita väyliä ja välillä isompia järvenselkiä. Ei kuitenkaan mitään verrattuna vaikkapa Ärjänselkään. Joka tapauksessa muutos oli tervetullut. Poroveden jälkeen jatkoimme Nerkoonjärvelle, jonka nimi on jäänyt minulle mieleen myös pienen Hinaajan nimenä.



perjantai 27. kesäkuuta 2014

Tähden siirto Iisalmeen


Juhannus tuli ja meni. Tähden siirto Kajaanista ns. yhtiönrannasta Iisalmen satamaan tapahtuikin heti juhannuksen jälkeen maanantaina. Olin kysellyt jo kesäkuun alussa lavettia ja nosturia muutamasta paikasta kunnes soitin telakkarannassa kuultujen ohjeiden mukaan Havator Oy:lle. Heidän nostureita on ympäri Suomen, mutta Kainuussa Talvivaaran kaivos lienee heidän suurin asiakkaansa. Ei voi muuta sanoa kuin, että on ihmisillä homma hanskassa. Ensinnäkin pieni yksityinen asiakas kiinnostaa ja otetaan vakavasti heti puhelimessa. Kaikki asiat hoidetaan sovitusti ja ajallaan. Samaa voi myös sanoa heidän hommaamastaan Huurinainen Oy:n lavetista. Mainostan röyhkeästi tässä, mutta aiheesta, joten koittakaa kestää. Hintakin oli mielestäni kohtuullinen joten ei harmittanut ollenkaan antaa kavereille erikoiskiitokseksi hyvin tehdystä työstä yhden "Tähden" jaloviinapulloja.

Alla jäähyväiset Uiton telakalle ja peilityyni Kajaaninjoki kello 6.55.


Tähti yhtiönrannassa kuljetuskunnossa masto ja antennit kaadettuna sekä kumivene tarakalla.


Sitten asettauduttiin lavetin päälle. 22500kg oli muuten nosturinkuljettajan ilmoittama virallinen kisapaino. Kölin alle laitettiin keulaan vaneria ja takapuolelle useampia nelosparruja, jotta saatiin mahdollisimman pitkä matka kölistä koskettamaan lavettia ja paino jakautumaan näin tasaisemmin. Tuossa kuvassa keulassa näkyvät tuet olivat vain tilapäisesti apuna pitämässä Tähteä pystyssä ennen kuin kaikki kahdeksan vanttia olivat kunnolla kiinni.


Tässä seuraavassa ollaan jo Iisalmessa valmistelemassa nostoa.


Sitten vain kohti uusia seikkailuita. Porovesi, Nerkoonjärvi, Onkivesi, Maaninkajärvi, Ruokovesi, Kallavesi jne.. Iisalmessa käytiin myös tankilla (240 litraa) ja varmistin kyllä etukäteen, että onhan kaupan tankeissa reilusti polttoainetta, jotta ei kävisi kuin Martinlahdella.


Loppuun pitää vielä mainita, että viimeisenä Kajaanin iltana sain kutsun Kunnon saunaan. Kyseessä oli siis Tähden laiturinaapurina vuosia ollut hieno m/s Kunto. Saunominen suoritettiinkin perusteellisesti vastan eli vihdan kanssa. Myös vihjauksia "jos Tähti ei lähtisikään vaan jäisi purjehtimaan Kainuuseen" esitettiin. Seuraamme liittyi myöhemmin myös toisen naapurin eli Ämmäkoski-laivan porukkaa. Kaikinpuolin mukava ilta ja kiitos vain vielä saunasta sekä varsinkin laivaporukoihin ottamisesta kaikille teille siellä Kajaanissa. Mukavaa kun on mukavia ihmisiä.




torstai 26. kesäkuuta 2014

Valot konehuoneeseen


Taisin jossakin vaiheessa mainita, että tein päätöksen valaisimien lisäämisestä konehuoneeseen ilman maasähköä tapahtuvia huolto- ja remonttihommia ajatellen. Edelliseen veneeseemme rakensin koko valaistuksen uusiksi ledivaloilla ja ehdimmekin tottua siihen, että valoja voi myös pitää päällä aivan kuten tahtoo tarvitsematta pelätä sähkön loppumista. Pientä puuhastelua onkin riittänyt valaistuksen muuttamisessa 12V huviakkujärestelmään ja polttimoiden vaihtamisessa ledeiksi. Ajohytti on nyt enää ainoa paikka, jonka valoja en ole vielä saanut toimimaan. 

Joka tapauksessa.. Konehuoneen pienen kattovalon lisäksi siellä on nyt huoltovaloina leditangot. Lähtötilanne oli yhdellä tuikulla tällainen.


Lääkkeet ongelmaan olivat nämä..


Ja mielestäni onnistunut lopputulos on tällainen.


Ei tarvitse enää ihmetellä, ainakaan pimeässä, jos jotakin maasähkön ulottumattomissa täytyisi Wickströmille tehdä. Otsalamppu voi nyt toimia varavalona eikä pääasiallisena huoltovalona.


keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Juhannusajelua


Suodattimien vaihdon jälkeen juhannuksen aika menikin ajeluttaessa sukulaisia ja itseä Ärjänselän ja Kajaaninjoen maisemissa. Vietimme myös syntymäpäiväjuhlia yhdellä näistä risteilyistä. Itselleni tärkeä tapahtuma oli myös ukkini vierailu Tähdellä, jonka tuloksena sain positiivisen "katsastus suoritettu ja laiva hyväksytty" -kommentin.

Alla kuva juhannusaattoillan aallokosta Toukan-salmesta etelään. Vaikka aallokko ei niin korkea ollutkaan niin kaste tuulilasissa ei ole vesisadetta.


Yksi mainitsemisen arvoinen asia on myös kölin osuminen ilmeisesti uppotukkiin tai johonkin pehmeään maa-ainekseen lyhyellä Sokajärven piipahduksellamme. Ajauduimme hiukan sivuun väylän keskikohdasta, mutta olimme kuitenkin kartan ja plotterin mukaan vielä kaukana matalasta. Siitä huolimatta pieni raapaisu pääsi tapahtumaan ja kapteenin mieli mustenemaan hetkeksi. Potkuriin ja pohjaan muuallekaan ei onneksi osunut ainoastaan vain köliin. Tekevälle näköjään "taas" sattuu.. Onneksi muutamaa tuntia myöhemmin etuhytissä tapahtuneet syntymäpäiviin liittyneet musiikkiesitykset sekä tuulisissa oloissa takakannella paistetut muurinpohjaletut pyyhkivät pahimman harmituksen mielestä.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Aurinkopaneeli ja kierovesipumppu


Taisi jäädä kirjoittamatta, että asensin heti alkajaisiksi jo pari viikkoa sitten ohjaamon katolle 250 watin tehoisen aurinkopaneelin huolehtimaan sähköntarpeesta ja akkujen kunnossapysymisestä. 


MPPT-tekniikkaan perustuva tehokas lataussäädin tuli myös hankittua. Kuvassa vasemmassa ylälaidassa..


Ideana oli laittaa paneeli lataamaan 24V starttiakkuja joista sitten 24V-12V laturi ottaa virtansa ja lataa 12V käyttöakut. Molemmille järjestelmille on tähdessä myös omat moottorilaturit, mutta ajatuksena oli nimenomaan huolehtia sähköntarpeesta pidempien seisokkien aikana ja esimerkiksi talvella. Aiemmasta kokemuksesta tiedän, että akkujen uusimisen tarve vähenee myös olennaisesti, kun aurinkopaneeli huolehtii akut aina täyteen ilman jatkuvaa maasähkön kanssa vekslaamista. Ostin myös uudet starttiakut ja järjestelin akuston samalla silleen, että starttipuolella kapasiteettia on 200 Ah ja käyttöakuissa noin 420 Ah.

Toinen mielestäni erittäin olennainen muutos Tähden sähköistyksessä oli kaiken muun paitsi starttimoottorin muuttaminen 12V toimivaksi. Etuhytin ja konehuoneen valaistus on nyt muutettu. Kulkuvalot taitavat olla enää ainoat 24V järjestelmässä olevat ja niitä taas ei pidetä päällä moottorin ollessa sammutettuna. Vaihdoin myös Kabolan kamiinan 24V kiertovesipumpun Johnson merkkiseksi 12V pumpuksi. Ideana tässä kaikessa on, että mikään laite ei salakavalasti pääsisi tyhjentämään starttauksessa tarvittavia akkuja. Samalla, kun kerran lämmitysjärjestelmää remontoin niin laitoin hiukan muuta venettä kylmempään eristämättömään etuhyttiin termostaattiohjatun puhaltimen. Nyt kiertää kylmällä ilmalla paremmin lämmin ilma koko hyttiin patterin huolehtiessa ns. peruslämmöstä.


Puuhastelua näkyy kyllä riittävän vaikka edellisten omistajien jäljiltä Tähti onkin mielestäni erittäin kattavasti varusteltu. Ehkä kyse on myös omista mieltymyksistäni. Pelon sähkön loppumisesta ymmärtää varmaan paremmin kun kerron, että viimeisten viikkojen aikana Tähti oli maasähkön tavoitettavissa ainoastaan kolme yötä. Ankkurissa olemme olleet valtaosan öistä ja pari yötä on oltu myös sähköttömissä laitureissa kuten vaikkapa Vaalassa tai Ärjässä.

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Takaisin Uiton telakalle


Ärjässä viettämämme yön jälkeen oli ajatuksemme ajaa Tähti Uiton telakalle öljyjen ja suodattimien vaihtoon. Hiekkaisen laivan imurointiin tarvittavaa maasähköä olisi siellä myös saatavilla. Niinpä suuntasimmekin keulan Ärjästä kohti Kajaania. Lännestä puhaltanut hiukan päälle 10 m/s tuuli ja sen aiheuttama kohtalainen aallokko keikutteli meitä hiukan ennen Toukansalmea ja vielä Paltaselälläkin. Kaikki meni kuitenkin kivasti. Alla sääaseman tarjoamaa informaatiota kelistä.


Vasta Kajaaninjoella alkoi tapahtua. Nimittäin kolme tai neljä kertaa Wickströmin kierrokset laskivat useaksi kymmeneksi sekunninksi alle tyhjäkäynnin. Kone ei kuitenkaan sammunut. En tiedä vaikuttiko asiaan se, että pidin vaihteen alkuhämmennyksen jälkeen koko ajan päällä. Ehdin virittää ankkuripelinkin valmiiksi, jotta tuulisella joella saan tarvittaessa ankkurin laskettua pikaisesti koneen sammuessa. Tähän toimenpiteeseen ei kuitenkaan tarvinnut turvautua. Lähellä telakkaa koneen edelleen lakkoillessa tein päätöksen, että en nyt yritäkään ajaa Tähteä laituriin vaan jään suosiolla poijuun telakan edustalle. Tähden laituripaikka on nimittäin keula kohti rantaa ja Kajaanijoen virtauksen sekä parhaillaan joella puhaltavan tuulen vuoksi rantaan olisi ajettava hyvällä vauhdilla ja vasta laiturin ollessa jo sivulla jarrutettava voimakkaasti. Jarruttaminen voimakkaasti ei taas onnistu ellei moottori toimi moitteetta.

Tajusin siinä heti koneen sammumista pelätessä, että nyt on vettä polttoaineen seassa. Koneen kierrokset eivät aaltoilleet tai nousseet, kuten joskus tapahtuu polttoaineen seassa olevan muun lian vuoksi vaan kierrokset pelkästään laskivat. Johtopäätös asiasta olikin heti, että Tähti oli saanut tankkeihinsa Martinlahdesta vedensekaista varmaankin yli vuoden kaupan säiliöissä seisonutta polttoainetta. Kaupan säiliö tosiaan meni silloin tyhjäksi, joten pohjalla ollut vesi oli nyt aivan varmasti siirretty Tähden tankkeihin.

Ei siinä sitten auttanut muu kuin ajaa paatti poijuun ja kyytiläiset kumiveneellä rantaan. Sitten etsimään suodattimia sekä öljyjä kaupoista. Neljä eri kauppaa piti kiertää ennen kuin tarvittava arsenaali neljä polttoainesuodatinta ja öljyt, yhteensä 40 litraa, sekä öljynsuodatin olivat hallussa.


Sitten takaisin laivaan ja ilman maasähkövaloja taskulampun valossa tuulen keikuttaessa laivaa pienen vi.. öö.. harmituksen vallassa vaihdoin vielä illan aikana öljyt ja suodattimen. 28 litraa meni öljyä moottoriin ja noin 3 litraa alennusvaihteeseen. Avasin moottorin kyljestä edellisen omistajan neuvojen mukaan pienen luukun suoraan kampikammioon ja auton pienellä öljynvaihtopumpulla tyhjensin tuskallisen hitaasti öljypohjan. Kun olin saanut uudet öljyt tilalle kello olikin jo noin yksi yöllä. Jotenkin tuli sellainen olo, että käyn vielä varmistelemassa ulkona Tähden kiinityksen poijuun ja kumiveneen Tähteen. Jälkimmäinen olikin kunnossa, mutta aluksen poijuun kiinnittävä poijuhaka uhkasi antaa periksi puuskaisen tuulen ja virtauksen riuhtoessa laivaa. Laskin sitten vielä kumiveneen vesille ja vein poijuun toisen köyden varmistamaan paikallaan pysymisen. Ankkurihälytys päälle karttaplotteriin ja nukkumaan.

Hyvin nukutun yön jälkeen seuraava päivä menikin polttoainesudattimia vaihtaessa, tankeista vettä valutellessa ja polttoainejärjestelmää ilmatessa aina iltaan saakka. Päätös konehuoneen valaisemisesta ledivaloilla vastaavia tilanteita ajatellen syntyi myös tuossa päivän aikana. Lopulta alkuillasta kävin pienellä koeajolla, kiinnitin Tähden omalle paikalleen laituriin, jätin laivan ja lähdin tuttavien luokse saunomaan. 

Edellämainitut huoltotoimenpiteet olin tosiaan ajatellut tekeväni muutenkin, ilman moottorin lakkoiluakin, mutta tehtävän suorittamisen nopeutta ne varmasti lisäsivät huomattavasti. Telakalla asiasta kertoessani joku lohduttu, että nyt tuli suodattimien vaihto varmasti tarpeeseen.

Tuossa alla vielä taskulampun valossa otettuja kuvia polttoainejärjestelmästä.




Ostin kauppareissulta myös pakoputken paikkaukseen tarkoitettuja tuotteita ja tiivistin niillä kahdesta osasta tehdyn pakosarjan liitoksen. Ei tarvitse enää ihmetellä koneen käynnistymistä savupilven keskellä.





lauantai 21. kesäkuuta 2014

Paluumatka


Paluumatka Vaalasta Vuoreslahteen sisälsi käynnin Manamansalon Martinlahdessa. Siellä Tähden tankkeihin tankattiin kaikki sataman dieselit. Yhteensä 228 litraa. Arkailin hiukan tuulisen Ärjänselän ylitystä, kun polttoaineen letkumittarimme näytti enää noin sataa litraa. Vajaat tankit ja kova aallokko ovat mielestäni huono yhditelmä. Tai sanotaanko, että kokemukseni mukaan ne ovat huono yhdistelmä.


Tankin pohjalla oleva vesi sotkeutuu helposti pieneen polttoainemäärään tai sitten polttoainejärjestelmä voi jopa saada ilmaa tankin kautta aaltojen kovasti keikuttaessa. Se tarkoittaa välitöntä moottorin sammumista. Siispä ei auttanut muu kuin mennä tankille. Juomavettä tankkasimme myös. Kerrottakoon myös, että meillä oli vaikeuksia saada laiva ulos tuulisesta satamasta. Peruuttaminen ei juuri koskaan tuota toivottua tulosta ja varsinkin tuulen puhaltaessa ohjautuvuus peruutettaessa on rehellisesti sanottuna arpapeliä. Kovan ähellyksen ja pienen vaaratilanteen seurauksena saimme onneksi Tähden lopulta avoimemmille vesille.

Ärjänselän yli tulimme satamasta selvittyämme kuitenkin ongelmitta ja kuten alla olevasta kuvasta näkyy niin matkustajat ottivat kaiken ilon irti raikkaasta järvi-ilmasta.


Seuraavan yön vietimme ankkurissa sukulaistemme talon lähettyvillä Vuoreslahdessa kunnes päivän muuttuessa illaksi suuntasimme lasten kanssa Ärjän luonnonkauniille saarelle. Ollessamme jo melkein laiturissa huomasimme sen olevan käyttökiellossa. Ei siis saaren vaan laiturin.


No siinä vaiheessa en enää viitsinyt alkaa peruuttelemaan vaan kiinnityimme laituriin ja päätimme kulkea rantaan kumiveneellä.


Lapset ja koira leikkivät illan rannassa minun kyllästäessä puisia törmäyslistoja Tähden kyljissä. Täydellistä lomailua siis.


Muun porukan jo nukkuessa tarjosi luontoäiti vielä tällaisen ikimuistoisen, mutta valotettavasti tähän kuvaan kameralla latistetun näyn. Äänimaailma sisälsi laineiden hiljaista liplatusta ja muutamia pesivien lintujen ääniä. Aivan oikeassa laidassa näkyvän niemen kärjessä seisoi juuri tämän kuvan ottohetkellä yksinäinen metsäpeura, joka katseli kaipaavasti kohti mannerta. 






maanantai 16. kesäkuuta 2014

Vaalassa


Kävimme tosiaan Vaalassa, jossa en koskaan aiemmin ollut veneellä käynytkään. Vanha Uiton satama tarjosi Tähdelle turvallisen laituripaikan yhdeksi yöksi.


Takakannella grillattiin tuulisissa olosuhteissa käytyämme ensin kävelemällä kaupassa Vaalan pienehkössä keskustassa. Siinä makkaroiden lämpenemistä odotellessa paikalle pyöräili vanhempi laivamies, joka kertoi monenlaisia mielenkiintoisia asioita paikallisesta laivatoiminnasta. Koko Oulujoen suu eli niin sanottu Oulujoen vastuu tuolla siltojen takana oli kuulema täynnä tukkinippuja parhaimpina aikoina. Hän kertoi myös olleensa mukana uittamassa viimeisiä nippuja alas jokea kohti Oulua 80-luvun alkupuolella.


Uittoyhdistyksen valtavasta Marion nimisestä kaivinkoneesta hän kertoi myös. Koneella on ruopattu tämän jokisuun lisäksi monia muitakin paikkoja Oulujärven ympäristössä. Puoleenjokeen hän kertoi ruoppaajan kauhan yltäneen ja itse koneen olleen pienen mökin kokoinen. Löysin kuvankin koneesta. Melkoinen masiina.

http://www.arjenhistoria.fi/actions/viewimage.php?id=151322&imgres=lres

Tarina jatkui vielä sen verran, että pikkupoikina he olivat jonkun mukavan kuljettajan toimesta päässeet Marionin kyytiinkin. Joku ilta he olivat tietenkin myös kiivenneet kaivinkoneen puomin huipuun ja Oulun kaupungin hän kertoi sieltä hyvällä säällä näkyneen.

Toinen mielenkiintoinen asia oli tarina ilmeisesti jo talvisodan aikana palopommin osumasta palanut hotelli aivan Oulujoen ylittävän maantiesillan kupeessa. 1900-luvun alkupuolella matkustajalaivaliikenteen Vaalan ja Kajaanin välillä ollessa vilkkaimmillaan oli ilmeisesti matkustavaisia varten tarvittu hotelli. Tuhoutuneesta hotellista ei ollut jäljellä kuin kivijalka ja joskus vuosia sitten kertoi samainen herra paikalta löytyneen myös pommin jäänteitä. Pakkohan meidän oli ajella kumiveneellä siltojen toiselle puolelle tutkimaan asiaa. Kovin vähäiset siellä oli enää muistot tapahtuneesta mikäli paikka vain oli oikea.


Sellainen oli Tähden ja miehistön reissu Uiton satamaan Vaalaan.




sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Ykspisto ja Vaala


Tarkoituksenamme on siirtää Tähti heti juhannuksen jälkeen Saimaalle, jossa veneilystä ei meillä ole minkäänlaista aikaisempaa kokemusta. Olemme kuitenkin nämä pari viikkoa ajatelleet tutustua vähän niinkuin "pakonsanelemana" lisää jo nuoruudestamme tuttuun Oulujärveen.

Niinpä lähdimmekin pari päivää takaperin illansuussa ankkuripaikaltamme Vuoreslahdesta lähes peilityynelle Oulujärvelle käydäksemme koko perheen voimin muutaman yön kestävällä retkellä meille melko tuntemattoman Niskanselän puolella. Tällainen näkymä oli silloin tarjolla Ärjänselällä.


Keikuttuamme ankkurissa yhden yön suuren Manamansalon saaren eteläpuolella Rytölahdella jatkoimme matkaa Alassalmen lossin ohi Teeriniemen leirintäalueelle samaisen saaren pohjoispuolelle. Kävimme hakemassa sieltä lisää juomavettä siistinoloisen leirintäalueen hanasta. Tähti piti jättää melkein kilometrin päähän rannasta ankkuriin, kun pitkälle jatkuva hiekka/savipohjainen matala esti meitä pääsemästä lähemmäksi ja itse satama vaikutti sen verran ahtaalta tuon kokoluokan alukselle.

Lähestyimme rantaa todella varovaisesti ja laskin lopulta ankkurin, kun noin keskilaivassa oleva kaikuluotain näytti vettä 1,2 metriä. Matalempaan en katsonut järkeväksi enää lähteä yrittämään. Perän kalaraudan ja järvenpohjan väli oli jo tuossa tilanteessa varmasti alle metrin. Onneksi hankimme juuri 3,6 metrin mittaisen kumiveneen juuri tällaisia ja tietenkin myös mahdollisia hätätilanteita varten. Tuossa alla kuva ensimmäisistä soutuharjoituksista.


Seuraavaksi matka jatkui ankkuriin syvärantaisen Ykspiston saaren itäpuolelle, kun illaksi ja yöksi oli luvattu tuulta lännestä ja lounaasta. Kiertelimme illalla ja aamulla kumiveneellä saaren ympärillä ja ulkoilutimme itseämme ja koiraamme varsin aurinkoisessa kelissä. Seuraavana aamuna ehdin myös muutaman tunnin rapsuttelemaan ja maalailemaan Tähden ajohytin irti lohkeilleita maaleja. Ketään ei varmaan yllätä ilmoitus, että tuon jälkeen selkä hiukan punoitti illalla saunassa.




perjantai 13. kesäkuuta 2014

Tutustumista

Heti tämän toisen viestin alkuun on pakko mainita, että näköjään olen onnistunut jättämään kunnolliset kamerasysteemit kokonaan kotiin. Blogiin tältä reissulta tulevat kuvat on siis otettu i-tuotteiden ei niin laadukkailla kameroilla.



Tähti tosiaan siirtyi perheemme haltuun viime viikolla Toivon nimipäivänä 4.6.2014 ja siitä lähtien olen laivassa majaillut ja joitakin pieniä kunnostus-ja parannushommiakin jo ehtinyt tekemään. Viime viikolla lähinnä opettelin koneenkäyttöä, tarkastelin öljyjä ja suunnittelin kaikenlaisia hommia joita tämän kesän aikana olisi kiva tehdä. Vanhassa vuoden 1960 Wickström 100-130hv koneessa ja kaikessa muussakin riittää haltuunottamista. Vanhat 24V-akut osoittivat myös konkreettisesti olevansa talven jälkeen hiukan huonossa hapessa. Syynä virran vähyyteen oli osaltaan lämmityksen kiertovesipumppu joka on hiukan kyseenalaisesti kytketty starttiakkuihin eikä ns. hupiakkuihin. Ensimmäisen laivassa viettämäni yön pyörittyään pumppu olikin tyhjentänyt akut niin tyhjiksi ettei kone suostunut käynnistymään. Jotenkin oli aavistellut jotakin tällaista ja olinkin jo ostanut varalle ja täyteen ladannut uudet 200Ah:n akut, joten ei muuta kuin niiden laitto vain paikalleen ja kone käyntiin. 

Tämä ei tosin ollut aivan niin helposti toteutettavissa sillä minä olin Tähden kanssa ankkurissa keskellä Vuoreslahtea Oulujärvellä ja akut autossani Uiton-telakalla Kajaanissa noin parinkymmenen kilometrin päässä. Ne oli ollut tarkoitus kyllä ottaa matkaan ensimmäiselle reissulle lähtiessäni. Pääni taisi vain olla sen verran sekaisin saadessani myyjältä koulutusta neljän tunnin verran laivan käytöstä ja intoillessani toteutuneen unelmani vuoksi, että unohdin ne tietenkin sinne satamaan.



Eihän siinä sitten kuin.. Pienemmällä veneellä rantaan ja akkujen hakuun. Hiukan ähellystä ja lopulta akut olivat paikallaan laivassa. Sitten starttaus ja kone sanoi pelkästään "naks".. Eikä mitään muuta! Starttimoottorin päälle kytkevä solenoidi siis naksahteli, mutta startti ei pyörinyt. Aikani siinä ihmeteltyäni tuli sukulaismies paikalle ja hiukan konehuoneessa töllisteltyään huomasi startin pienen hammasrattaan, josta kuva tuossa yläpuolella, olevan jumissa vauhtipyörää vasten. Meisselillä se vapautui helposti ja sittenpä Wickström jo heräsikin iloisesti tulille. Tekemällä oppii sanoisin.