maanantai 11. syyskuuta 2017

Vuoden 2017 kesäloman viimeinen viikko osa 2/2.




Seuraavan päivän siirtymä vei meidät aluksi takaisin Utulan lähelle Huuhanrantaan, jossa yritimme etsiä muutamaan otteeseen syvempää uomaa, jotta voisimme käydä uimassa oikein komean oloisella hiekkarannalla. Pohja tuli kuitenkin ensimmäisellä lähestymisyrityksellämme vastaan niin kaukana rantaviivasta, että jouduimme käyttämään konetta kiireen vilkkaa taaksepäin ettemme vain juuttuisi kiinni. Uudella yrityksellä lähestyimme matalan alkua vieläkin hitaammin, mutta niin vain perän takaa Huuhanselältä puhaltanut lounaistuuli tarttui Tähteen ja käänsi sen jarrutettaessa poikittain tuuleen. Ajauduimme tämän jälkeen hetkessä kyljittäin jo aivan vieressä olleeseen matalaan, jossa kalarauta tarrautui johonkin korkeampaan hiekkapenkkaan kiinni. Keula oli kuitenkin onneksi irti, joten käänsimme sen keulapotkurilla ja peräpotkurin potkaisuilla takaisin ulapalle. Samalla kalarautakin vapautui pohjan otteesta ja saimme ajettua parikymmentä metriä takaisin ulapallepäin. Siellä turvallisemmilla vesillä luovuimme uusista rantautumisyrityksistä ja pudotimme ankkurin noin kuuden metrin syvyyteen.

Huuhanrannan koukerot. Ensimmäinen lähestymisyritys alkaa pisteestä, jolloin laitoin plotterin päälle.

Upea uimaranta oli lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Kuvassa näkyy epäselvästi myös pohjasta pölläyttämämme hiekkapilvi.


Lounas syötiin niillä sijoilla. Sen jälkeen annettiin ruoan laskeutua kaikessa rauhassa kannella todella aurinkoiseksi muuttunutta päivää paistatellen. Juuri kun olimme myöhemmin ajatuksissa lähteä kumiveneellä rannalle alkoi tuuli kuitenkin tuoda päällemme lännen suunnalta todella synkkiä sadepilviä. Puhurikin voimistui siinä samalla ja aurinko meni pian kokonaan pilveen. Näin ollen tämä uimareissu kuihtui kokoon ennen alkamistaan. Tämän kesän säät ovat kyllä olleet valtaosaltaan juurikin kuvatun kaltaisia. Tilanteet ovat vaihtuneet sellaisella vauhdilla, ettei mukana ole tahtonut pysyä.

Pienen neuvonpidon jälkeen uimareissu unohdettiin lopullisesti, ankkuri nostettiin ja lähdettiin ajelemaan eteenpäin. Kutveleen avokanavan kautta luikautimme itsemme Suur-Saimaalta Saimaalle ja onnistuimme siinä samalla väistämään pahimman sadekuuron.

Proomuletkan edessä m/s Rami ja m/s Maria tai Marja.


Kyläniemen pohjoisrantaa mukaillen ylitimme seuraavaksi Myhkiönselän ja kurvasimme noin tunnin ajelun perästä Lamposaaren itäpuolella olevan pienemmän Aittasaaren rantaan. Saaren suojaisella ja rantautumiseen hyvin soveltuvalla länsirannalla on meillä ollut aikomus vierailla monesti aiemminkin, mutta jostakin syystä suunnitelma on aina peruuntunut ennen lopullista toteutumistaan. Nyt Aittasaareen kuitenkin vihdoinkin päästiin ja kylläpä vaikutti paikka mukavalta.



Rantaan ladotut kivikasat osoittivat meille muutamia enimmistä kivistä raivattuja kohtia. Nopeasti syvenevä pohja oli näissä kohdissa sorainen ja se soveltuikin erinomaisen hyvin keulan rantaan ajamiseen. Myös rannan puut olivat sopivan lähellä harusköysiä ajatellen. Aivan viereisen rantakallion laella oleva tulipaikka oli tietenkin myös laivamiehille sopivalla ja makkaranpasitoon hyvin käypäisellä aidolla teräsritiliköllä varustettu jne.. Mikä parasta, saarten väliseen suojaiseen sopukkaan ei pääsisi puhaltamaan suoraan kuin louteistuuli. Pohjoistuulen laineet sinne toki saattavat hiukan käydä, mutta kuten todettua, erinomainen paikka tämä Aittasaari!!





Illan aikana meidät ylitti pari rankkaa, mutta onneksi lyhyttä sadekuuroa, joten pääsimme myös ulkoilemaan saaressa ja laittamaan ruokaa tulipaikalla. Kumiveneellä soudeltiin ja tutkittiin ympäristöä laajemminkin ja todettiin myös muutaman muunkin kohdan jyrkän rantakallion sivulla olevan kiinnittymiseen sopivia. Saunan lämmettyä pääsimme illanpääle myös uimaan, lämpimään noin 18 asteiseen järviveteen.


Tätä, ja kaiken lisäksi harvinaisella päiväsaunalla ryyditettyä, puuhaa jatkettiin myös seuraavana todella aurinkoisena ja lämpimänä päivänä. Näistä tunnelmista olikin todella haikeata irroittautua myöhään iltapäivällä kotimatkalle. Jokaisen kesän loppupuolella mieleen hiipivä kaihomieli sai silloin otteen koko miehistöstä ja ajelimmekin Tähden vaitonaisina takaisin kotilaituriinsa. Imatralle alkuillasta päästyämme siivosimme vielä laivamme sisätilat, jotta vasta reilun kuukauden päästä tapahtuva paluu takaisin veneilyn pariin olisi mahdollisimman mukava. Auto pakattiin myös samalla valmiiksi, joten aamulla ei sitten ollutkaan edessä kuin hei hein ja kiitoksien sanominen tästäkin kesästä Tähdellemme!




maanantai 4. syyskuuta 2017

Vuoden 2017 kesäloman viimeinen viikko osa 1/2.

Taas kerran - tarkalleen ottaen neljännen kerran - alkoi Tähden kanssa vietetty kesäloma lähenemään loppuaan ja elämä maakrapuna pyörimään tummana ja uhkaavana pilvenä taivaanrannassa. Ennen osittain kivuliaaltakin tuntuvaa paluuta arjen oravanpyörään Etelä-Suomeen, oli kuitenkin tarjolla vielä viiden päivän mittainen pätkä seilaamista Imatran lähivesillä, Saimaan ja Suur-Saimaan ulapoilla.


Ensimmäinen iltaisella tehty siirtymämme Niskalammilta ei vienyt meitä todellakaan kauas, sillä poikkesimme vain viereisessä Lammassaaressa hakemassa juomavettä ja ajoimme sen jälkeen läheisen Mietinsaaren koilliskulmalla olevan pienen nimettömän saaren rantaan. Olin joskus kulkiessani nähnyt Tähteä pienemmän teräsaluksen olevan siellä keula rantaan ajettuna, joten paikka vaikutti yöpymiseen juuri sopivalta. Vaikka oletetun rantautumiskohdan lähettyvillä oli kuin maamerkkinä muovisia puutarhatuoleja, jouduimme kuitenkin hakemaan tarkkaa paikkaa hämärtyvässä illassa hakuvalolla. Kohta löytyikin näillä konstein helposti, mutta niin vain otti laivamme köli kiveen jo useita metrejä ennen rantaviivaa.


Vaikka vauhti oli hiljainen ja vaihde vapaalla, nosti perän takaa vasemmalta puhaltanut tuuli keulan kunnolla murikan päälle ja pysähdyimme kokonaan paikoillemme. Hetkeen ei tämän jälkeen tapahtunut mitään, kunnes pikkuhiljaa tuulen voima alkoi kääntää perää oikealle rannan ja läheisen matalikon suuntaan. Jouduinkin tästä syystä ennen irroitusyritystä pukkaamaan perää vasemmalle, kohti tuulta, koneella. Vasta sen jälkeen pakilla reilusti kierroksia nostaen Tähti irtosi kiven otteesta. Sen verran olimme siinä melskatessamme kuitenkin hoksanneet katsella valojen avulla rantaa, että ymmärsimme sen olevan kauttaaltaan aivan liian matala Tähden 1,7 metrin syväkselle. Niinpä hiivimme vähin äänin muutaman kymmenen metriä tulojälkiämme pitkin takaisinpäin ja laskimme ankkurin keskelle pientä noin 6-8 metrin syvyistä lahtea.


Yö kuunneltiin niillä sijoilla noin 3-4 m/s puhallelleen luoteistuulen aiheuttamaa ankkuriketjun hakkausta. Meteliin ei vaikuttanut edes viilari, jonka kävin pujottamassa ankkuriklyysin ulkopuolelle työntämään ketjua kauemmaksi kokkapelleistä. Muu miehistö onneksi vaikutti nukkuvan. Vaikka kävin välillä unessa, minun oli kuitenkin lopulta neljän aikoihin vaihdettava punkkaa aluksen peräpäähän, jossa meno olikin näiltä osin selvästi rauhaisampaa.



Univelkoja lyhennettin seuraavana aamupäivänä aina kello yhteentoista asti. Sen jälkeen nautittiin aamupala ja mentiin kumiveneellä rantaan katselemaan saaresta löytyviä ja selvästi jonkun vakituisen kävijän jättämiä jälkiä. Muun muassa tulipaikka ja riuku kuuluivat varusteisiin. Keppien, kivien ja varsinkin leipien heittelyyn käytettiin myös rannassa paljon aikaa, sillä tänään meillä ei todellakaan ollut kiire minnekään.


Pieniä laiva-askareitakin tietenkin hoidettiin, vaikka tarkoitus oli todellakin käyttää vain oleiluun nämä viimeiset lomapäivät. Kerroin jo Teille aiemmin m/s Kyminsuun kipparin minulle tarjoamasta tietotulvasta koskien Wickströmin laivamoottoreita. Tähän liittyen muistin saaren rannassa käyskennellessä erään vinkin koskeneen sylinterilohkon kyljessä olevien ja alunperin todennäköisesti jonkin apulaitteen kiinnitämiseen tarkoitettujen ruuvien tarkistamista. Kyminsuun ruuvit olivat nimittäin olleet niin pitkiä, että ne ottivat kiinni nelossylinterin pakoventtiilin nostajantankoon, joka kulkee omassa kanavassaan lohkon sisäpuolella juuri kyseisten ruuvien kohdalla. Ja niinhän se oli tietenkin Tähdessäkin! Katsokaa vaikka alapuolista kuvaa.



Kuten siitä voitte huomata, toisen ruuvin päässä on selvä jälki yhteentörmäyksestä. Harmi, kun en muistanut asiaa säätäessäni paria viikkoa aiemmin Ahvensalossa Kuopion lähellä venttiileitä. Silloin kun olisi helposti voinut tarkistaa myös nostajantangon kunnon. Todennäköistä kuitenkin on, ettei se ole tästä kohtaamisesta suuremmin vahingoittunut, vaikka Kyminsuun tangon kuulin sorvautuneen vuosien saatossa keskikohdaltaan päitään ohuemmaksi.

Järkytyksestä selvittyäni kiinnitin ruuvit parin aluslevyn ja tiivisteliiman kanssa takaisin paikoilleen. Nyt ei pitäisi niiden päiden hipsiä nostimen tankoihin missään tilanteessa. On kyllä uskomatonta, että tällaisia lapsosia löytyy vielä 1960 -luvun moottoreistakin.


Laittaessamme muutamaa tuntia myöhemmin potkurin jälleen pyörimään suuntasimme kulkumme Mietinsaaren pohjoispuolista väylää pitkin kohti länttä. Siinä päämäärättömästi eteenpäin ajellessa tuli mieleen käydä vihdoinkin tarkastamassa jossakin Pienen Lintusaaren pohjoispuolella ja Vuosalmen liepeillä sijaitsevan kyläkaupan sijainti. Useampi kanssaveneilijä on siitä meille vuosien saatossa puhunut, mutta niin olivat kaupan tarkat koordinaatit unohtuneet ja paikka jäänyt kokonaan käymättä. Myös putiikin nimi oli kaikeksi epäonneksi hävinnyt tyystin pois mielestä.

Ajaessamme myöhemmin kapeaan Vuosalmeen hälytettiin koko miehistö sillalle tähystämään. Mitään merkkejä kaupasta, laiturista eikä oikein mistään muustakaan paikkaan viittaavasta, ei vain sen rannoilla havaittu. Vetäisimmeko siis vesiperän? Päätimme kuitenkin hetken aprikoinnin jälkeen jatkaa matkaa eteenpäin kohti Ruokolahtea. Pian eteemme aukenikin pieni Kauvonselkä, jonka rantoja kiikareilla tähyilemällä näimme suoraan edessämme pohjoisrannalla pienen etäisesti kummelia muistuttavan kyltin. Tietenkään sen tekstistä ei saanut näin kaukaa mitään selvää, mutta jotenkin se vaikutti oikealta. Kolmen-neljän metrin lukemissa pyörivän vedensyvyyden takia etenimme väylän ulkopuolella kohti kylttiä kaikessa rauhassa merikorttia koko ajan tarkkaavaisesti silmäillen.

Lähemmäksi päästyämme kyltin kirjoitus paljasti meidän olevan oikeilla jäljillä ja samaan aikaan näimme myös viereisen Metelniemen kärjessä olevan pienen laiturin, jossa hulmusi aito ja alkuperäinen Seo -huoltoaseman lippu. Vaikka kohde oli nyt löytynyt, kartta kuitenkin paljasti laiturin olevan sen verran matalan veden takana, ettei Tähdellä ollut sinne mitään asiaa. Niinpä laskimmekin ankkurin ja lähdimme.. Yllätys yllätys.. Etukajuuttaan päiväunillle! Kipparia nimittäin väsytti edellisen yön ja sitä edeltäneen työputken univelat vielä sen verran rankasti, että kumivene/patikkareissulle kohti kyläkauppa ei tohdittu lähteä ilman pieniä ja lomapäivään enemmän kuin hyvin sopivia ettosia.

Eikös näillä kumiveneen penkeillä istuta tälleen?



Puolen tunnin perästä oltiin kuitenkin jälleen liikkeellä ja apuveneen kokka osoitti kohti kaupan laituria. Rannasta otettiin suunta tietä pitkin kohti länttä ja luodetta. Noin varttitunnin mittaisen kävelyn perästä saavuttiinkin perille sympaattiselle Utulan kyläkaupalle. Tämä ympäri vuoden sunnuntaita ja maanantaita lukuunottamatta auki oleva kauppa tarjoaa asiakkailleen monenlaisia palveluita. Ruoka- juomaostokset siellä tietenkin hoituvat, mutta myös kahvilan ja pubin palvelut ovat tarjolla. Polttoainettakin saa ja kesälauantaisin siellä järjestetään jopa karaoke- ja elävänmusiikin iltoja. Kyseessä onkin siis, kuten nimikin sen sanoo, aito ja oikea Kyläkauppa!





Kauppamatkalla ihmeteltiin tietenkin myös reitin varrelle sattunutta ja ruohottunutta lätkäkaukaloa, beach volley -kenttää ja ilmeisesti jonkinlaista nuorisoseurantaloa. Satamaan vievän tienvarren metsämansikat ja mehukkaat mustikat tulivat myös huomioiduiksi.




Pyörän lisäksi laiturin lähettyviltä rannasta löytyi parit maitokärryt, ilmeisesti kaupassa asiointia silmällä pitäen. Kyllä on palvelu kohdillaan!

Kun vihdoinkin pääsimme takaisin Tähdelle oli myös matkamme jatkosuunnitelma lyöty lukkoon. Päätimme nimittäin lähteä käymään reilun tunnin matkan päässä sijaitsevalla Ruokolahdella, joka itseasiassa sijaitsee linnuntietä katsoen aivan kotisatamamme liepeillä. Vain Kaukopään tehtaiden likavesien leviämisen estämiseksi ja tehtaan puhtaanveden saannin varmistamiseksi rakennettu pato esti meitä ajamasta Ruokolahdelta suoraan Niskalammille. Pienemmän alikulkukorkeuden omaavilla veneillä sekin reitti on kuitenkin mahdollista kulkea.



Ruokolahdella yöpymiseen hyvin soveltuva tukeva Rasilan laivalaituri löytyi Ukonsalmen itärannalta helposti. Siinä vietimme köysien kiinnittämisen jälkeen mukavan ja rauhallisen illan pelaillen rannalla sählyä ja morjestaen paikalle omilta kiireiltään ennättäneitä tuttaviamme.

tiistai 29. elokuuta 2017

Varjoregatta Satamosaaressa ja ajelua Taipalsaaren vesillä.

Viimeksi kerroin teille, kuinka Saimaan alueen Wanhojen Laiwojen regattaa vietettiin tänä vuonna Joutsenossa. Kyseinen viikonloppu sen sijaan paketoitiin lopullisesti Tähden ja muutaman muun aluksen osalta läheisessä Satamosaaressa. Sinne sunnuntai-iltana tehdyn 45 minuuttisen siirtymän päätteeksi saimme nimittäin kutsun kiinnittyä illanviettopuuhiin jo aiemmin paikalle tulleiden m/s Laimin ja m/s Hansin kylkeen. Ja ai että meillä oli mukavaa! Tarinankerrontaa ja laulua riitti laivoilla myöhään yöhön..




Lähtiessämme seuraavana päivänä saaresta kukin omille teillemme nappasimme vielä muistoksi muutaman kuvan aluksista. Sitten Tähden kokka käännettiin kohti seuraavaksi reittipisteeksi valittua Kanavansuun Perinnelaivatelakkaa. Ajattelimme nimittäin ajella sielläpäin mutkan vajuuttaaksemme täydenoloista septisäiliötä ja ihan vain katsellaksemme maisemia. Samalla oli myös ajatus katsastaa telakalla olevia laivoja, jos vaikka näkisimme siinä ohessa tuttuja..

Hiljaiselta telakan ranta kuitenkin vaikutti, jopa niin hiljaiselta, että jatkoimme septihommien jälkeen samantien matkaa. Emme kuitenkaan suunnanneet enää lähemmäksi Lappeenrantaan vaan Kattelussaaren länsipuolista väylää pitkin takaisin Suur-Saimaalle.

Nykyään niin kovin muodikkaasta "sosiaalisesta mediasta" olin päivän ajeluiden lomassa huomannut muutamien regatassa olleiden alusten viettäneen viime yönsä Taipalsaaren kunnan alueella sijaitsevassa ja meille vielä kokonaan kokemattomassa Kangas-Teljossa, joten ajattelin että ajaisimme seuraavaksi yöksi sinne. Saimaan Norpat Urheilusukellusseuran omistuksessa olevan ja kaikinpuolin todella siistin saaritukikohdan pitkään laituriin mahtuukin tarvittaessa useampia aluksia kerrallaan. Suurempien paattien on kuitenkin syytä ottaa huomioon etelänpuoleisille tuulille avoimen paikan tarjoamat haasteet. Tästä johtuen pysäköimmekin Tähden keula vasten navakkaa etelätuulta ja vedimme vielä laiturin oloa ja eloa helpottavan haruksenkin kokasta sen edutalla olevaan ja ilmeisesti johonkin paikalle upotettuun proomuun ankkuroituun poijuun.


Ilta Kangas-Teljossa meni pääasiassa sisätiloissa, sillä tuulen mukana pian rantautumisen jälkeen tullut vesisade hankaloitti ikävästi ulkoilemista. Saaren loistavaa tulipaikkaa, eikä myöskään meille erään paikalla käväisseen ystävällisen sukellusseuralaisen toimesta tarjottua rantasaunaa, ei siis tullut tällä kertaa käytettyä. Kiitos tarjouksesta kuitenkin!



Hinaus käynnissä. Jonkun huviveneilijän alusta hinattiin illalla kohti Lappeenrantaa. Toivottavasti oli Trossi-jäsenyys voimassa. Tämä vain sillä, että itselläni se ei todellakaan ollut, joutuessani taannoin edellisen veneemme kanssa köyden jatkoksi.

Kellonympärystä myöhemmin olimme taas lyhyellä siirtymällä, tällä kertaa kohti Saimaanrannan edesmennyttä, tai ainakin tilapäisesti lakkautettua, lomakylää. Syynä tähän oli se, että olin aamupäivällä ennen lähtöämme saanut mukavan ja odotetun puhelun moottoripyöräreissulla tällä seudulla liikkuvalta pohjoissuomalaiselta ystävältäni ja olimme sopineet hänen kanssaan tärskyt kyseisen lomakylän rantaan. Kartan ja Googlen avulla olin myös etukäteen selvitellyt siellä olevan laivalaiturin ja kun kerran väylänkään mataluudesta ei varoitellut mikään, niin paikka vaikutti tarkoitukseen enemmän kuin sopivalta.

Suuri ja autio mökkikylä sekä pientä ehostusta vaativa hotelli ovat ilmeisesti olleet viimeksi venäläisomistuksessa. Niitä on ymmärtääkseni myös yritetty kaupata eteenpäin ja välillä huhut ovat puolestaan kertoneet hotellin olevan jopa aukeamassa uudelleen. Mitään ei käsittääkseni ole kuitenkaan tapahtunut ainakaan pariin viime vuoteen, joten saas nähdä kuinka Virkamiesliiton lomakyläksi jo 1940 -luvulla perustetun paikan lopulta käy.





Kaverimme saatiin kuitenkin rannasta suunnitellusti kyytiin ja pienen arvonnan päätteksi päätettiin hänelle esitellä reilun tunnin matkan päässä oleva ja meille monilta reissuilta tuttu Ruuhonsaari. Sinne ajettiin rauhallinen ja auringonlaskun kultaama siirtymä Saimaan upeita järvimaisemia ihastellen ja veneilystä sekä etenkin laivaharrastuksesta rupatellen. Paikan lämpimänä olleessa grillissä valmistetiin rantaankiinnittymisessä tarvittujen manöövereiden jälkeen koko porukalle hiukan hiukopalaa ja tietenkin illanpäälle vielä saunottiin Tähden saunassa. Hyvät oli kuulema löylyt ja ikimuistoinen ilta muutenkin!


Seuraavana aamuna jouduimme lähtemään liikenteeseen hitusen toivottua aiemmin, sillä oman miehistömme junamatkalaiset olivat illan aikana setvineet valtakunnallisen raideliikenteen aikatauluja tarkemmin. Niiden perusteella näytti siltä, että meidän pitäisi olla kotisatamassa Imatran Niskalammilla jo hyvissä ajoin iltapäivällä. Reitin tulisi sitä ennen myös kulkea jo mainitun Saimaanrannan sekä Joutsenon Likosenlahden kautta. Ensimmäiseen jätettäisiin vieraamme ja toisesta jatkaisi osa miehistöstämme matkaansa sinne regattaviikonlopun jälkeen jääneellä autollamme.

Likosenlahti.


Pakko laittaa vielä pari kuvaa Tursosta. On se vain niin hienon näköinen alus.


Näillä ehdoilla kokonaismatka-ajaksemme tuli lopulta viitisen tuntia. Niiden jälkeen kippari parkeerasi Tähden Niskalammille, teki tarvittavat tarkistukset ja viimeiset loppusiivoukset ja poistui ystävälliseltä laivatuttavaltaan saadulla autokyydillä juna-asemalle. Suuri kiitos kyydityksestä asianosaiselle! Nyt saisi Tähti taas lepäillä muutaman päivän kotikonnuillaan ennen kesän viimeisiä koitoksia..